Perjantai 29.11.2013

Suunnitelmasta poiketen, lopetin päiväkodissa jo tiistaina. Koin, että oli aika lähteä ja niin tein. Tänään kävin vielä moikkaamassa kaikkia ja samalla juomassa päiväkahvit. Tuntui jotenkin hassulta, kun kahvin lomassa sovittiin tulevan viikon keittiö- ja muita vastuuvuoroja ja ylipäätään puhuttiin tulevasta viikosta. Ne eivät enää koskeneet minua. Sain lähtiessäni ihania kannustuksia, sanoja ja haluaksia. Minunkin tulee ikävä, ainakin vähän.  Kotiin lähdin hymyillen ja hyvillä mielin, aurinkokin paistoi.

Päiväkodin jälkeen kävelin kirjastolle, josta löysin jälleen muutaman kiinnostavan kirjan, ehkä parhaana löytönä J.K.Rowlingin, tai siis Robert Galbraithin Käen kutsu. Olin suunnitellut toivovani sitä joululahjaksi, mutta tottakai tartuin tilaisuuteen, kun kirjan Bestseller-hyllystä bongasin.

Illaksi minulla ei ole erityisiä suunnitelmia, enkä niitä aio tehdäkään. Jostain syystä kaipaan tällä hetkellä omaa aikaa enemmän kuin paljon. Tässä yhteydessä isot anteeksipyynnöt kaikille niille, joiden tapaamisista olen viimeaikoina luistanut. Ainoa ohjelma, joka tulevia päiviäni määrittää on ateriasuunnitelman noudattaminen. Kolmen tunnin välein, viidesti päivässä ja siinä välissä sitten tiskaamiset ja valmistamiset, eipähän ole tekemisen puutetta.

Ensi viikolla on edessä monia tapaamisia ja uskoisin, että vihdoin sen jälkeen pystyn kertomaan jatkosta hoitokuvioiden suhteen ja ehkä raotan samalla hieman, missä sairauden kanssa todella mennään. Laskin eilen, että tulen viikon aikana tapaamaan kolmea lääkäriä ja kahta hoitajaa. Eli melkoista rumbaa huomioiden, että nämä kaikki tapaamiset ovat yhteensä kahtena päivänä.

Loppuun vielä muutama kuvatuotos päiväkodista, jotka nappasin tänään mukaani muistoksi.

Maalattu 13.11.'13

Maalattu 20.11.'13

Rauhallista perjantai-iltaa,
<3 Jen


 

Aika jatkaa matkaa

Kuten otsikko kertoo, on aika jatkaa matkaa.

Kohdallani se tarkoittaa tällä kertaa, että jätän päiväkodin ensi viikon jälkeen. Alunperin minun piti olla siellä kaksi viikkoa, nyt niitä on takana kuitenkin jo kuusi, ensi viikon jälkeen seitsemän. Aika päiväkodissa on ollut jotain hyvän ja pahan väliltä. Olen varmasti nauranut enemmän kuin moneen kuukauteen, mutta samaan aikaan olen myös vuodattanut kyyneleitä - paljon.

Hyvästelyt ovat aina olleet minulle vaikeita. Kiinnyn helposti sekä paikkaan että ihmisiin, mutta tällä kertaa olen poikkeuksellisen hyvillä mielin lähdössä eteenpäin. Suurinpana syynä tähän ajattelen, että olen nyt saanut tuolta sen kaiken, mitä olisin voinutkin. Lisäksi kaikki minulle tärkeimmäksi muodostuneet ihmiset ovat jo jatkaneet matkaansa. Toki tiedän, että uusia tulee ja uusistakin voi muodostua tärkeitä, niinhän tässä on käynyt jo monta kertaa. Mutta nyt koen, että myös minun aikani on tullut sulkea ovi, ainakin toistaiseksi viimeistä kertaa.

Matka koostuu etapeista ja tätä etappia ovat vahvasti leimanneet nimenomaan toiset ihmiset. Olen tutustunut aivan ihaniin persooniin. Suurimpana erona entisiin hoitopaikkoihin (ja etenkin viimeksi kokemaani erikoisyksikköön) on, että suurimmasta osasta minulla ei ole mitään tietoa, miksi he tarkalleen ottaen olivat tuolla. Koska tiedättekö mitä, se ei ole ollut, eikä tule olemaan oleellista. Olen huomannut, että parasta tukea on silloin, kun tuki perustuu jollekin muulle kuin sairaudelle. Koen, että keskinäinen tukemme on nimenomaan perustunut sille, mihin olemme menossa, ei sille, missä olemme nyt.

Erilaiset elämäntarinat ja -kokemukset ovat auttaneet näkemään, että elämä todella on erilaista (sherlock!). En voi tietää toisesta, ellei hän kerro, enkä voi olettaa hänen tietävän minusta, ellen sano asioita ääneen. Viikkojen varrella olen käynyt keskusteluja itseäni enemmän ja vähemmän vanhempien ihmisten kanssa, miesten ja naisten. Toiset ovat tulleet läheisemmäksi, toiset vähemmän. Yhdessä on neulottu, perustettu "oheistekemiskerho", taisteltu elintilasta neulojien ja bilispelaajien kanssa, huudeltu vieraisiin pöytiin, keitetty kahvia ja mietitty, mitä aikuiset ihmiset osaavat. On heitetty huonoa ja joskus jopa hyvääkin huumoria, puhuttu musiikista ja elokuvista. Halattu ohimennen ja joskus pidempään, tiuskittu kun siltä on tuntunut ja jätetty välillä rauhaan. On opittu toiselta ja annettu itsestä.

Myönnän, että tulen ikävöimään näitä ihmisiä varmasti. Osan kanssa yhteydenpito jatkuu, osan kanssa tapaamme ehkä joskus jossain, tai sitten emme. Vuosien aikana olen oppinut, että "pidetään yhteyttä" on usein katoava sanonta, mutta toisaalta, ei aina. Mutta niin kliseistä kuin se onkin, nuo ihmiset täyttävät taas palan sydäntäni, kyllä sinne mahtuu!

Matka jatkuu. Jatkosuunnasta palaan myöhemmin. Ja ehkä vielä tulevalla viikolla myös päiväkotiin. Onhan ensi viikko vielä edessä.

"Ei saa olla kärsimätön.
On syötävä silloin, kun on aika syödä.
Ja lähdettävä silloin, kun on lähdön aika"
P. Coelho

<3 Jen

Perusvillasukat

"Ja tuo on Jen, ja se opettaa sukkien neulomista, tai kutomista, mitä lie."

Tällä lauseella eräs miespuolinen kaveri esitteli minut tässä yhtenä päivänä. Ja koska tunnistan itseni kuvauksesta, ajattelin nyt jakaa tännekin mielestäni hyvin yksinkertaisen perusvillasukkien ohjeen. Todellisuudessa ohje ei ole mitenkään minun kehittämä, vaan kyse on Novitan sivuilta löytyvästä ohjeesta, jonka itse löysin aikanaan googlettamalla hakusanoilla "näin neulot sukan" ja niillä se tulee muuten edelleen listauksen ensimmäisenä.  http://www.novita.fi/public/File/sukkaohje.pdf

Aloittajalle suosittelen tähän ohjeeseen muutamaa helpottavaa yksinkertaistusta, joten kirjoitan nyt ohjeen osittain lainauksena, osittain muokattuna. Kuvia en tänne osaa kopioida, joten eri vaiheiden kuvamallit voi katsoa linkin kautta.

Ohje on kirjoitettu Seitsemän veljestä -langalle, mutta sitä pystyy soveltamaan myös muille lankamerkeille. Seitsemän veljestä langassa puikon koko on 3-4. Silmukoiden määrä määräytyy kengän koon mukaan. Ohjeellisesti voi ajatella, että ensimmäinen vaihtoehto on lasten sukan koko noin 30, toinen (ohjeessa sulkeissa oleva) naisen koko, noin 38 ja kolmas miehen koko noin 46.

1. Luo 40(48)56 silmukkaa sukkapuikoille ja jaa silmukat neljälle puikolle, 10(12)14 silmukkaa kullekin. Kerroksen vaihtumiskohta on aina ykkös- ja nelospuikon välissä. Neulo sitten 2oikein 2nurin 12(14)16 cm.

2. Aloita kantatilkku neulomalla ykköspuikon silmukat nelospuikolle (nelospuikolla tämän jälkeen 20-24-28silmukkaa ). Jätä muut silmukat odottamaan puikoille. Tässä ohjeessa neuvon tekemään VAHVISTETUN kantapään, yksinkertaisemminkin voi tehdä, mutta sitä en itse osaa ja tämä on kestävämpi versio.

Käännä työ ja aloita NURJAN PUOLEN KERROS, nosta ensimmäinen silmukka neulomatta ja neulo muut silmukat nurin. Käännä työ ja aloita OIKEAN PUOLEN KERROS: nosta ensimmäinen silmukka neulomatta, neulo toinen silmukka oikein ja jatka puikon loppuun nosta-neulo-nosta-neulo. Käännä työ ja aloita nurjan puolen kerros... Toista näitä kahta kerrosta yhteensä 10(12)14 kertaa (yhteensä 20-24-28 krs).

3. Neulo vielä nurjan puolen kerros ja aloita kantapohjan kavennukset. Tarkoituksena tässä kohtaa on, että kavennat molemmista reunoista silmukoita niin, että puikon keskelle jää 8(8)10 silmukkaa.

Jatka samanlaisia oikean ja nurjan puolen kerroksia kuin kohdassa kaksi. Neulo työn oikeasta reunasta kunnes toisessa reunassa on jäljellä 7(9)10 silmukkaa. Tee YLIVETOKAVENNUS, eli nosta yksi silmukka neulomatta, neulo seuraava silmukka oikein ja vedä nostettu silmukka neulotun yli. Käännä työ. Nosta ensimmäinen silmukka neulomatta, neulo 6(6)8 silmukkaa nurin ja neulo kaksi seuraavaa silmukkaa nurin yhteen, käännä työ. Aloita jälleen oikean puolen kerros (nosta-neulo-) kunnes reunassa on 6(8)9 silmukkaa, ja tee ylivetokavennus (huom! kavennuskohdassa voi tulla kaksi peräkkäistä nostettua silmukkaa, älä säikähdä). Käännä työ, nosta ensimmäinen, neulo nurin 6(6)8 ja neulo kaksi seuraavaa nurin yhteen. Käännä työ.. Jatka edelleen samalla tavalla siten, että sivusilmukat vähenevät koko ajan ja keskiryhmän silmukat pysyvät samana eli 8(8)10. MUISTISÄÄNTÖ: Sekä oikealle että nurjalle puolelle muodostuu kavennusten myötä kavennuskohtiin pienet aukot, Kavennuskohta on aina aukon ympäriltä niin, että keskiryhmän silmukoiden määrä säilyy. Oikealla kerroksella ylivetokavennuksen nosto tehdään ennen aukkoa ja aukon jälkeinen neulotaan jonka jälkeen nostettu vedetää neulotun yli. Nurjalla neulotaan yhteen kaksi silmukkaa aukon ympäriltä.

Yritin havainnollistaa kantapohjan kavennusta "hienolla" piirrustuksella, oleellista on, että keskisilmukat säilyvät ja teet sekä nurjalla että oikealla kerroksella kavennukset aukon ympäriltä. Kuvassa siis esimerkki naisen sukasta kavennuksia aloittaessa.

Kun sivusilmukat loppuvat, jaa kantalapun silmukat kahdelle puikolle (nelos ja ykköspuikko) (4,4 - 4,4 - 5,5)

4. Poimi sitten vapaalle puikolle kantalapun vasemmasta reunasta 10(12)14 + 1 silmukkaa puikkojen välistä. Neulo poimitut silmukat kiertäen oikein ykköspuikolle. Neulo kakkos- ja kolmospuikon (aiemmin odottamaan jätetyt) silmukat oikein. Poimi kantalapun oikeasta reunasta 10(12)14 + 1 silmukk puikkojen välistä ja neulo poimitut silmukat kiertäen oikein nelospuikolle.  Tämän jälkeen sinulla pitäisi olla ykkös- ja nelospuikoilla 15(16)17 silmukkaa ja kakkos- ja kolmospuikoilla 12 silmukkaa molemmilla. Ei haittaa, vaikka nostaisit silmukoita enemmän tai muutaman vähemmän kuin ohjeessa, kunhan teet samalla tavalla molemmilla puikoilla.

5. Tässä kohdassa olen yksinkertaistanut ohjetta. Jatka näillä kaikilla 50(58)68 silmukoilla oikeaa ja tee KIILAKAVENNUKSET. Neulo ykköspuikon lopussa kaksi viimeistä silmukkaa oikein yhteen ja nelospuikon kaksi ensimmäistä silmukkaa ylivetäen oikein yhteen (eli nosta ensimmäinen silmukka, neulo toinen oikein ja vedä nostettu silmukka neulotun yli. Neulo seuraavaksi välikerros (älä kavenna), jonka jälkeen taas kavennuskerros. Jatka näin, kunnes kaikilla puikoilla on sama määrä silmukoita 10(12)14.

6. Jatka oikean neulomista kunnes pohjan pituus on 15(20)25 cm tai pikkuvarvas peittyy.

7. Aloita sitten kärkikavennukset:
(Vaihtoehtoja on paljon muitakin, mutta tässä mielestäni kaksi toimivinta).

VAIHTOEHTO 1: Neulo ykkös- ja kolmospuikon lopussa kaksi  silmukkaa oikein yhteen jonka jälkeen vielä yksi silmukka oikein (eli kavennuskohta on, kun puikolla on jäljellä KOLME silmukkaa).  Neulo kakkos- ja nelospuikon alussa  yksi  silmukka  oikein ja tee seuraavilla kahdella  ylivetokavennus. Tee kavennukset kuten edellä joka toinen kerros kunnes joka puikolla on jäljellä 5(6)7 s. Tee sen jälkeen kavennukset joka kerroksella.

VAIHTOEHTO 2 (yksinkertaisempi): kavenna jokaisen puikon lopussa kaksi oikein yhteen (halutessasi voit tällöinkin tehdä välikerrokset kuten edellä, jolloin kärjestä ei tule niin terävä).

Kun työssä on jäljellä 8 silmukkaa, katkaise lanka ja vedä se jäljellä olevien silmukoiden läpi ja päättele hyvin. VALMIS.

Nämä kaikki ovat tekemiäni perussukkia vuosien varrelta. Yhteistä sukille on paitsi sama ohje, myös se, että jokainen on tehty vain yhdestä langasta. Suosittelenkin aluksi opettelemaan perustekniikan ja vasta sitten siirtymään kikkailemaan. Raita- ja kuviolangoilla saa ihan hienoja tuotoksia ilman langanvaihtoja tms.

Neulomisiin,
<3 Jen

Nainen katolla ja Bestsellervinkki

Alkuperäinen tarkoitukseni oli kirjoittaa kaikista näistä syksyn melko uusista kirjoista, mutta rajaussyistä keskityn viimeksi lukemaani, eli Naiseen katolla.

Kuten kirjaihmiset (ja miksi ei muutkin) tietävät, Maija Vilkkumaa julkaisi tänä syksynä esikoisteoksensa Nainen katolla. Itse sain sen käsiini nykyisestä vakikirjastostani Malmilta, jossa tuppaan vierailla päivittäin. Kirjan lukeminen ei kuitenkaan sujunut yhtä ripeästi kuin olin ajatellut ja se on osittain syynä siihen, että tämä teksti on antanut odottaa itseään. Tänään sain kuitenkin kirjan päätökseen, siispä asiaan.

Kirjan tapahtumat ajoittuvat syyskuuhun 2012 - alkuvuoteen 2013. Pääosin tapahtumat sijoittuvat Helsinkiin, joskin muutamia vierailuja tehdään muuallekin. Tarinaa kerrotaan viiden plus yhden sivupersoonan näkökulmasta, mikä ainakin aluksi tuntui hieman sekavalta, jotenkin henkilöt olivat niin irrallisia toisistaan. Pääosin kertojat ovat keski-iän kynnyksellä ja sen ympärillä. Kirja on kuvaus näiden henkilöiden elämäntapahtumista ja ajatuksista tuona syksynä. Hiljalleen henkilöt liittyvät toisiinsa ja viimeisillä sivuilla myös kirjan nimi saa selityksen.
Aluksi hahmot vaikuttivat minusta varsin irrallisilta ja mietinkin, oliko Vilkkumaalla vähän liikaakin aiheita yhteen kirjaan, eli missä ovat karsinta ja rajaus. Tämä kysymys ei täysin jättänyt rauhaan koko kirjan aikana, tuntui, että kirjaan on ahdettu kaikki 2000-luvun tapahtumat it-alasta juorulehtiin ja salasuhteisiin. Itselleni selkeyttä toi, kun Siljasta, ruuhkavuosia elävästä kotiäidistä muodostui minulle "läheisin" ja aloin odottaa häntä koskevia lukuja. Saatuani kirjan loppuun koenkin osin, että Silja on koko kirjan päähenkilö, muut hahmot ovat vain osa hänen elämäänsä, tavalla tai toisella. 

Mutta suosittelen kyllä lukemaan. Vilkkumaan teksti on kielellisesti rikasta ja tapahtumia riittää. Ja jos ei henkilöihin tai tarinaan muuten samaistu, aina voi uteliaana miettiä sitä, kuinka paljon kirjassa on viittauksia Vilkkumaan omaan menneisyyteen ja elämään. Kuinka paljon esimerkiksi Glitter Girls on mallinnusta Tarharyhmän ajoilta tai miten Käpylässä omakotitaloalueella asunut Vilkkumaa viittaa omaan kotiinsa Veräjälaaksoon sijoitetulla Siljan ja miehensä Harrin kodilla. (Ei-helsinkiläisille kerrottakoon, että myös Veräjälaakso on jonkinmoista omakotitaloaluetta, tai ainakin minulla on sellainen käsitys).

Ja jotta otsikon lupaus täyttyy, jaan tässä yhteydessä vielä "salaisen" bestsellervinkkini. Eli kirjastoissa, jossa itsepalvelupalautuksessa kirjaa ei työnnetä mihinkään luukkuun vaan laitetaan koneen ohjaamaan hyllyyn (näin ainakin Malmilla ja Viikisssä), voi kirjan vallan mainiosti lainata samantie uudestaan. Bestsellereitä kun ei voi varata, eli napataan vain kirja palautushyllystä kainaloon ja ei kuin lainaamaan ja jälleen on viikko lisäaikaa ;)




<3 Jen
ja harvinaisen kaunis aamunäkymä katolta, ei kun parvekkeelta menneeltä viikolta

Välitiedote

Pahoittelut pitkästä tauosta.

Se ei ollut mitenkään suunniteltu tai tarkoituksellinen, ja oikeastaan tekstin aiheitakin on pyörinyt mielessäni useita. Joskus vain on niin, ettei saa aikaiseksi ja nyt on käynyt niin.

Toivon, että pystyn lähiaikoina palaamaan ja kertomaan teille pienistä ja isoista käsityöprojekteista, soittoharjoituksista, tilanteesta sairauden ja hoitojen kanssa, ja ennen kaikkea elämästä ilman sitä. Tänään ei kuitenkaan valitettavasti ole se päivä. Jotenkin ei vain tunnu luontevalta nyt kirjoittaa sukista tai rasioista, jousituksista tai muustakaan. Ja mitä tulee sairauteen, asiat ovat sen verran keskeneräisiä, etten halua niitä vielä avata. Lisäksi olen tehnyt hoitotahon kanssa sopimuksen, että pidän hoitokuviot pääasiassa meidän välisinä asioina, jotta vältyn syömishäiriölle tyypilliseltä vertailulta, jota vaikuttaa tapahtuvan jatkuvasti, myönnetään sitä tai ei.

Mutta palataan asiaan.
Lämmintä Isänpäivää!

<3 Jen

Malmin hautausmaa 2.11.2013