sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Lukulautasesta ja -lautasella

Olen ollut intohimoinen lukija lapsesta asti. Äiti opetti lukemaan, alaluokilla tosin tämä ei ollut pelkkä etu, en osannut tavata, vain lukea suoraan. Nopea lukija en ole ollut koskaan, mutta onneksi hitaamminkin ehtii. Ajoittain lukeminen on jäänyt vähemmälle muiden asioiden mennessä edelle. Toisaalta välillä en sitten muuta malttaisi tehdäkään. Kuten olen täällä kertonut, olen kirjastojen suurkuluttaja, mutta kyllä niitä kirjoja hyllyssä (ja kaapeissa) on. Joskin kotoa löytyy suorastaan hävettävän paljon sellaisia kirjoja, joita en ole lukenut. Osan olen aloittanut, mutta ovat syystä tai toisesta jääneet kesken, osa vain odottaa sopivaa hetkeä.

Kirjamakuni vaihtelee laidasta laitaan. Olen huomannut, että mieluiten vaihtelen tyylilajeja mahdollisimman tiuhaan. Tai vaihdan, lähinnä sen mukaan, mitä milloinkin mukaan tarttuu. Myönnän, että lukemiseeni liittyy myös suorittamista, haluan saada "valmiiksi". Minulle tuli yläasteaikana tavaksi laskea koekirjasta prosenttiosuuksia, millä sivulla on neljäsosa, millä puoliväli ja niin edespäin. Tämä tapa on vuosien kuluessa siirtynyt myös vapaa-ajan lukuharrastuksiin. Sairaudesta johtuvien pakkoajatusten ollessa pahimmillaan, olen suorastaan neuroottinen näiden raja-arvojen kanssa. Välillä olen tietoisesti yrittänyt tästä tavasta eroon, mutta esimerkiksi tällä hetkellä en koe sitä määräänsä suuremmaksi ongelmaksi, on niitä tärkeämpiäkin asioita.

Ja jotta tämä ei mene pelkäksi analyysiksi, listaan vielä lopuksi tämän kevään kirjoja, joita olen lukemassa, lukenut ja joita odotan.

Viimeajan luettuja:

Tuomas Kyrö: Mielensä pahoittaja ja Mielensä pahoittaja ja ruskea kastike
En yleensä innostu hupaisista ja vitsikkäistä, mutta nämä - aivan loistavia. Eikä muuten yhtään haitannut, että pituudeltaan olivat sen reilut sata sivua.

Veera Vahtera: Ihanasti hukassa
28-vuotiaasta elämänsä haahuilijasta, kuin tehty minulle!

Herman Koch: Lääkäri
Esittelyn taisin bongata jostain naistenlehdestä, eikä kyllä pettänyt. Tarinallinen, dekkarinkin piirteitä omaava.

Paulo Coelho: 11 minuuttia
Tarina prostituoidusta Mariasta toimi niin kauan kuin kirja keskittyi Mariaan. Loppua kohden mieleen tuli lähinnä sarasvuomainen paatoksellisuus ja esitelmöinti.

Yöpöydällä odottavia:

Mikko Rimminen: Hippa (kesken juuri nyt)
Amity Gaige: Schroder
Marja Björk: Brole
Herman Koch: Illallinen
Juhani Mattila: Uupunut nainen
Tuija Lehtinen: Mallitoimisto Pandora

Omassa hyllyssä odottavia (lähiaikojen suunnitelmissa):

Leena Lehtolainen: Rautakolmio
Maria Kallio on vuosikausia ollut yksi niitä "henkilöitä", joiden tarinaa olen seurannut suorastaan intohimoisesti. Leena Lehtolainen on kirjallinen nero, mutta tätyy myöntää, että Kallio on jotenkin ... pehmentynyt.

Paulo Coelho: Voittaja on yksin
Lukuhistoriani kolmas Coelho, jonka olen ostanut vuosia sitten. Jostain syystä odottaa edelleen lukemista, mutta menestyksen hinta -teema houkuttelee kyllä.

Sofi Oksanen: Kun kyyhkyset katosivat
Yli vuoden hyllyssä pölyttynyt, muutaman kerran jo yöpöydälle siirtynyt. Lupaan lukea ennen kuin täytän 30. Ongelmana Oksasen kirjoissa vain on minulle ollut, että lukeminen vaatii keskittymistä ihan eri tavalla. Toisaalta, se ehkä tekee niistä myös mielenkiintoisia.

En malta odottaa, että saan käsiini:


Jonas Gardell: Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin 2: Sairaus
Kuukausia kirjailijan haastattelun luettuani osui ykkösosa kohdalle Bestseller-hyllystä. Sen jälkeen olen vain odottanut, että pääsisin kakkososan kimppuun. Hetkittäin olen jopa harkinnut tarttuvani ruotsinkielisiin versioihin. Aids-teema, ennakkoluulot, häpeä, mutta ennen kaikkea rakkaus - vaikuttavaa.

Riikka Pulkkinen: Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän
Pulkkisesta ei tarvitse varmasti sanoa sen enempää. Teemallisesti kevytkirjallisuus saattaa olla erilainen kuin edeltäjänsä, mutta uskon, että tykkään.

Taina Latvala: Taivaslaulu
Lestadiolaisuuteen liittyvät kysymykset ovat aina kiehtoneet. Ehkä oma tietynlainen hengellinen tausta vaikuttaa myös.


Hyviä lukuhetkiä :)

<3 Jen




tiistai 25. maaliskuuta 2014

Kaksi askelta eteen, yksi taakse

Tekisi mieli taas aloittaa pinttyneesti siitä, kuinka vaikea on kirjoittaa, mutta jotenkin tuntuu hölmöltä aina aloittaa samalla selityksellä. Mutta, oli miten oli, on vaikea aloittaa.

En oikein tiedä, miten selittäisin, tai mistä lähtisin liikkeelle, mutta lyhyesti sanottuna, olen sairaslomalla.

Töihinpaluu sujui hyvin, vaikka väsymys kummittelikin melko tiiviisti mukana. Uusi työpaikkani on aivan loistava, työntekijät ovat toinen toistaan mukavampia ja nuoret, he ovat noh, nuoria :) Ensimmäiset viikot olin kyllä lievästi sanottuna pihalla ennen kuin opin hiljalleen (edes jotain) talon tapoja. Vaikka kaikilla laitoksilla on sama ohjaava laki ja muutenkin tietyt perusasiat eivät taloa vaihtamalla muutu, on jokaisessa yksikössä omat juttunsa ja näiden oppiminen vie aikansa. Helpotusta kaikkeen toi kuitenkin jo mainitsemani työkaverit, jotka toisin kuin useimmissa paikoissa, missä olen aiemmin työskennellyt, ovat suurinosa olleet useamman vuoden tuossa yksikössä.

Huolimatta hyvistä lähtökohdista ja halusta olla taas "normaali", eivät asiat kuitenkaan menneet ihan niin kuin siellä kuuluisassa Strömsössä. Turvauduin itselleni surullisen tuttuihin keinoihin ja eilisellä lääkäritapaamisella sovittiin (kuka sopi...), että otan muutaman viikon lepoa, jottei tilanne pääse samankaltaiseksi kuin aikaisemmin. Ei varmasti ole yllätys, kun sanon, että ratkaisu ottaa koville. Mutta yritän ajatella, että parempi näin kuin että alamäki olisi jatkunut ja kohta olisi taas oltu tilanteessa, jossa muutama viikko muuttuisi taas kuukaudeksi, kuukausiksi.


Mitään erityisiä suunnitelmia näille päiville ei ole, enkä niitä ole tekemässäkään. Tarkoitus on syödä ja levätä, eli niitä perinteisiä lääkkeitä, mitä tähän sairauteen käytössä on.



Valoa ja voimaa itse kullekin,
<3 Jen



lauantai 15. maaliskuuta 2014

Tänään sataa lunta


"Mitä Hennalan vankileirillä olisi vuonna 1918 sanottu rasvaimusta?
Olisiko otettu kuvia, että tässä herra vanki ennen ja jälkeeen kuritushuonetuomion?
Viisikymmentä kiloa hoikempana, elämänhalunsa ja järkensä kadottaneena."
- Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike -




Ja vaikka kuinka käsittää, että noin siinä käy ja oli jo käymässä. Miksi - oi miksi - se niin paljon korvaan kuiskiin, houkuttaa ja puoleensa vetää.
Päästä irti. Irroita. Jatka matkaa. Älä takerru, ethän?


<3 Jen