Edellisessä tekstissä muistelin uintireissuja viime vuosilta. Tänään haluaisin vielä jatkaa aiheesta, mutta enemmänkin veden voimasta. Ajatus tästä tekstistä syntyi eilen sunnuntaina. Päivä oli minulle vaikea. En saanut mitään aikaiseksi ja suunnitelma ystävän tapaamisesta piti perua :( Näitä päiviä on minulla välillä, nykyisin jo vähemmän kuin aikaisemmin, mutta edelleen ajoittain.Eilinen päivä oli siis nihkeydessään jotain samanlaista kuin ilma lasitetulla parvekkeellani: kuumaa, hiostavaa, laiskaa ja painostavaa. En saanut mitään tehtyä ja mukava päivä ystävän kanssa vaihtui hikiseen oireiluun. Puoli tuntia ennen äänestysajan umpeutumista sain itseni lopulta ulos ja käytyä rustaamassa numeron lappuun. Samalla reissulla puolipakotin itseni rannalle. Mikä tunne, kun pääsin juuri sopivan viileään veteen, uskomaton rauha. Keho tuntui aivan erilaiselta, kevyeltä ja sulavalta. Huolimatta melko likaisesta vedestä, tunsin puhdistautuvani, mieli rauhoittui.
Kotimatkalla mietin, mikä vedessä saa minussa aikaiseksi tällaisen rauhan. Myönnän, että yhtenä tekijänä on tyytyväisyys liikkumisesta, tein sittenkin jotain, en vain jäänyt makaamaan. Mutta on siinä paljon muutakin, kuten yllä totesin, iholla tuntuvan nihkeyden huuhtoutuminen ja kaikki se virkistävyys. Lisäksi vedessä keho tuntuu ihan erilaiselta, jotenkin painottomalta. Sama keho, jota olin koko päivän inhonnut ja morkannut, muuttuikin soljuvaksi, kevyeksi ja oikeastaan, juuri sopivaksi.
Veden rauhoittava vaikutus ei kuitenkaan liity vain uimiseen ja luonnonveteen. Uimahallit ovat minulle todella tärkeä paikka, vesijuoksu on kuulunut harrastuksiini jo useamman vuoden. Toki hallissa iskee välillä suorittaja päälle, mutta ystävän seurassa, aivan mahtavaa! Mutta liikkumisen lisäksi, olen huomannut, että pelkästään veden katselu rauhoittaa. Jossain kohtaa, kun paikallaan istuminen oli lähes mahdotonta, huomasin, että merenrannalla pystyn istumaan tuntikausia ilman ongelmia, puhumattakaan rauhoittavista kävelyistä veden äärellä.
Vesi lienee siis elementtini ja sen rentouttavasta vaikutuksesta nauttimista suosittelen ihan kaikille. Tänäänkin aion suunnata rannalle, mutta luultavammin vasta illalla, kun ranta rauhoittuu ja aurinko laskee hiljalleen.
<3 Jen
Mulla on ollut näitä ongelmia, etten saa oikein mitään tehtyä ja sitten siitä seuraa huono omatunto. Jos en ole noussut neljäänkään mennessä tuomitsen päivän epäonnistuneeksi ja masennun lisää. Erään kerran nousin vasta klo seitsemän päivä oli ollut kamala, mutta nousin kuitenkin, puin, hain ruokaa ja leffan ja karkkia ja illasta tuli loppujen lopuksi ihan hyvä. Joskus ei vain jaksa, eikä siitä pidä tuomita itseään. Jos saat tehtyä edes yhden asian, se on jo voitto. Aina ei tarvitse tehdä mitään eikä saada mitään aikaiseksi, joskus on vain niin väsynyt ja surullinen, ja se on ihan okei. Tsemppiä!
VastaaPoistaOdotan kyllä niin paljon sitä päivää, jolloin voisi tosiaan hakea karkkia ja syödä sitä hyvällä omallatunnolla, kuullostaa ihan parhaalle!
PoistaTämä on tosiaan yksi niitä asioita, joissa pitäisi itseään kehittää. Että antaisi itselle luvan vain olla, eikä sillä sitten vain lisäisi ongelmia. Sairaalassa mulla oli itseasiassa käytössä lukujärjestys, johon oli merkitty päivän tekemiset ja niitä sai olla korkeintaan kaksi/päivä. Pitäisi ehkä ottaa käyttöön myös kotona...
Mutta hieno kuulla, että Sinä olet päässyt asiassa eteenpäin. Armollisuus itseä kohtaan oikeissa mittasuhteissa, se on varmasti yksi niitä kuuluisa "hyvän elämän" eväitä :)