sunnuntai 7. syyskuuta 2014

Hold your horses

Terveisiä vain kaaoksen keskeltä!

Valitettavasti kaaos ei johdu ahkerasta muuttorumbasta, vaan lattialle lentäneistä tavaroista, kun en ole niitä paikalleen jaksanut nostaa. Viimeinen viikko on nimittäin kulunut totaaliväsymyksen merkeissä. Kruununa voidaan pitää viime yötä. Menin illalla kuuden maissa jo toisille päiväunille, ja yhdellä havahtumisella jatkoin unia aamuun asti.


En usko väsymyksen johtuvan unenpuutteesta, yöunet viikollakin ovat olleet vähintään seitsemän tuntia, yleensä lähempänä yhdeksää. Sen sijaan kyse on enemmänkin, vaihteeksi kerran, muutoksista. Olen aina ollut huono suhtatumaan muutoksiin, oli ne sitten positiivisia tai negatiivisia. En ajattele aktiivisesti 'apua muutos', mutta alitajuntaisesti jumitan. Muuttotilanteessa se on siis tarkoittanut sitä, että en ole saanut mitään aikaiseksi. Ja kuten niin monesti olen tännekin kirjoittanut, saamattomuus on jotain mitä inhoan!

Keskiviikkona meninkin hieman ristiriitaisin miettein tapaamaan hoitajaani. En kokenut, että olisi mitään sanottavaa, periaatteessahan kaikki on ihan hyvin. Ja toisaalta, en halunnut paljastaa, että pinnan alla kuohuu. Alun 'ihan hyvää', 'en tiedä' -tasoisen keskustelun jälkeen sain kuitenkin purettua fiiliksiä ja kuten usein ennenkin vastaavissa tilanteissa, lähdin kotiin silmät punoittaen, mutta sydän keventyneenä. Sain muistutuksen, että olen hiljan tehnyt todella isoja muutoksia elämässäni ja muutokset jatkuvat edelleen. Ei siis ole ihme, että uuvuttaa. Ja sitten tietysti se toinen, kropan koolla ei ole tekemistä tämän kanssa. Eikä sen muokkaus ainakaan helpota asioiden edistymistä.

Eli kaaoksessa eletään, mutta kyllä se tästä. Maanantaina saan muuttolaatikot, perjantaina tulee kierrätyskeskus hakemaan ylijääviä huonekaluja ja lauantaina varsinainen muuttoauto. Ennenkin olen saanut aikaiseksi, vaikka jossain kohtaa onkin toivottomalta tuntunut. Ja kun nyt olen tuota Cheekiä tavannut lainailemaan, niin tarvitsipa hänkin lomaa. Aina ei jaksa, eikä edes tarvitse.

<3 Jen

maanantai 1. syyskuuta 2014

Lomalaiskan projektit

Virkistävää Syyskuun alkua!

Nyt sitten voidaan virallisestikin todeta, että syksy on saapunut.

Tämä syksy on elämässäni erilainen syksy, niin kuin varmaan kaikki syksyt oikeastaan ovat, kun niitä vertaa keskenään. Syksyni suurin haaste oli viikko sitten alkaneet työt. Ja reilun viikon kokemuksella voin sanoa, että TYKKÄÄN. Tykkään työtehtävistä, tykkään työkavereista, tykkään oppilaista, tykkään päivärytmistä, tykkään lähteä aamulla ja tykkään päästä illalla nukkumaan. Oikeastaan en ihmettele, että viihdyn töissä hyvin. Sen lisäksi, että olen saanut kaipaamaani järkevää ohjelmaa, on koulu ympäristönä paikka, jossa olen aina viihtynyt. Kuulun niihin, jotka vielä yläasteikään asti toivoivat, että kesäloma olisi lyhennetty, olisin halunnut kouluun jo elokuun alussa ja kutsuimmekin ystäväni kanssa kesälomaa pakkolomaksi.


Sen lisäksi, että pidän arjesta, koen myös olevani huomattavasti energisempi, kun on enemmän tekemistä. Olemme hoitajani kanssa olleet hieman eri mieltä tavastani määritellä itseni laiskaksi, mutta vastedes voisin tarkentaa olevani lomalaiska. Jos ei ole "pakko" saada aikaiseksi, en saa. Mutta kun päivässä on muutenkin ohjelmaa, riittää energiaa vielä illaksi. Toki lukeudun edelleen myös aamu-unisiin, mutta yllätyksekseni aikaiset herätykset eivät ole tuottaneet sen suurempia ongelmia, koska olen iltaisin osannut mennä nukkumaan.

Lomalaiskuuteni on siis mennyttä ja tällä hetkellä energiaa tuntuu riittävän, joskin kyllä unikin maistuu! Tässä kohtaa huomaan hyvin myös, mitä tarkoitetaan positiivisella stressillä. Liikapaineen alla sitä lamaantuu, mutta sopivassa suhteessa sitä saakin lisää energiaa. Itseäni auttaa myös tapani pilkkoa hoidettavia asioita ja jakaa ajanjaksoja. Joskus opiskeluaikana, kun tein töitä opintojen ohessa (tai oikeastaan opiskelin töiden ohessa), ajattelin aina töihin lähtiessä opiskelijan jäävän lepäämään ja luonnollisestihan kouluun mennessä sinne meni levännyt opiskelija ja työntekijä sai jäädä nukkumaan. Enää en tuohon samaan rumbaan lähtisi, mutta pilkkomista käytän edelleen.



Kun yllättäin selvisi, että töidenaloitus ja pitkin kesää suunnittelemani muutto osuvat samoille ajankohdille, tein tietoisen ratkaisun, miten selviän molemmista. Viime viikon olin omistanut töiden aloitukselle ja viikonlopun siitä toipumiseen. Tulevan kahden viikon aikana projektini sen sijaan on nykyisen kodin pakkaaminen ja muutto uuteen kotiin. Vajaan kuuden yksiöasumisvuoden jälkeen muutan kimppakämppään. Suunnitelma tästä on itänyt noin vuoden ajan ja asiasta on käyty keskusteluja myös hoitajani kanssa, mutta konrkeettisiin toimiin ryhdyin vasta kesällä. Se, että muutto sattui juuri tähän hetkeen ei sen sijaan ollut suunniteltu, mutta sopivan kämppiksen ja asunnon löydyttyä, eipä siinä muuta kuin toimintaa. Toki hieman huvittaakin, että isot ja odotetut asiat tapahtuvat samaan syssyyn, mutta kuten eräs hoitaja osastolla totesi: "hyvin menee, mutta menköön".


<3 Jen

*Kuvat edellisestä muutostani keväältä 2012