Sunnuntai 26.10

Mielessä olisi kaksi tai oikeastaan kolme eriaiheista postausta. Mutta ajattelin kuitenkin jatkaa viimesunnuntain teemasta, eli toiminnasta. Vanhaa kalenteria selaillessa osui vielä sopivasti teemaan liittyen lainaus Paulo Coelholta: "Ryhdy tekemään jotain. Sillä tavalla aika on liittolainen eikä vihollinen".

Sen verran taustoitettakoon, että olin perjantaina todella väsynyt ja viikonlopun vapaat tulivat enemmän kuin tarpeeseen. Lauantaina heräsinkin vajaan 15 tunnin unien jälkeen ja päivä kului raukeissa tunnelmissa ja illalla tein vielä pitkän kävelylenkin pitkin merenrantoja. Rakastan syksyä! Tänään piti sitten tarttua erinäisiin kotihommiin ja niistä seuraava kuvakooste:

Ensimmäinen projekti oli Osoite muuttuu-kortit. 
Eihän muutosta olekaan kuin... puolitoista kuukautta :D
Ja äiti, ne on postissa, eli homma loppuunasti hoidettu.

Korttien jälkeen tie vei ruokaostoksille ja sitten vain suunnittelemaan. Ajatuksena oli siis helpottaa tulevaa työviikkoa ja tehdä valmiita annoksia pakkaseen.
Suosikkiruokaohjeeni löytyvät omasta yläasteen valinnaisköksän vihosta.

"Mitä jos askartelisit vessapaperirullasta seinätaulun?"

Flunssa "ilahdutti" läsnäolollaan aina alkuviikkoon saakka, eli kaikkinensa vietin vajaa kaksi viikkoa kotona. ONNEKSI torstaina sentään pääsin koulutuspäivään ennen perjantaista alkanutta (ja siihen loppunutta) syyslomaa. Rehellisesti sanottuna nuo vajaat kaksi viikkoa kotona olivat melkoista hammasten kiristelyä. Ei vain ole kotonaolo tehty minua varten, eikä ainakaan silloin, kun sieltä ei voi lähteä oikein minnekään.

Hermot olivat lievästi sanottuna koetuksella ja tutut turvakeinot hiipivät mieleen päivä päivältä enemmän. Vaaka kaivautui kaapin perukoilta ja osoitti päivän sujuvuuden ja peilistä näkyi vain ja ainoastaan muokattavaa. Uskomattoman nopeasti ihminen onnistuu maailmansa murjomaan ja uskomaan, ettei tästä taas tule yhtään mitään. Vielä torstaisen koulutuspäivän jälkeen tuntui perjantai kuin eläisin sumussa. Makasin vain peiton alla ja angstailin - kaikkea mahdollista. Jotenkin kaikki tekeminen ja ehdotukset tekemisistä tuntuivat yhtä hyviltä kuin otsikkoon lainaamani pätkä: Mitä jos askartelisit vessapaperirullasta seinätaulun? Teksi on alunperin MeNaisten pääkirjoituksesta joku viikko sitten, mutta olin leikannut sen talteen ja nyt tuntui, että siihen tiivistyy taas kaikki "piristävät ehdotukset".

Ajatukset olivat loppuviikosta vähän samassa jamassa kuin nämä langat..

Lauantaina kuitenkin muistui mieleen vanha neuvo siitä, kuinka tunteilla, teoilla ja ajatuksilla on yhteys, eli teko vaikuttaa, vaikka siitä ei välitöntä tunnetta syntyisikään. Siispä aamulla suihkuun ja sen jälkeen operaatio huoneensiivous. Lopulta urakka vei melkein koko päivän, koska päädyin vaihtamaan huonekalujen järjestystä, kiinnittämään tauluja seinälle ja operoimaan erinäisiä johtoja siistimpään järjestykseen. Erityisen ylpeä olin kämppikseni huoneesta omaani tulevan antennijohdon asentamisesta niin, ettei se enää mene lattiaa pitkin. Kerrankin minä-naulat-vasara -yhdistelmä tuotti jotain hyvää!

Tänään olikin ihan erilainen fiilis herätä siististä huoneesta. Teko-tunne-ajatus-kaavan "innoittamana" kaivoin myös kutimet esille. Keksin, mitä alan tehdä ja osa päivästä onkin kulunut puikkojen parissa. Ihmetyttää taas, miksi en kutonut viimeviikolla tai sitä edeltävinä, mutta toisaalta, kudon nyt. Olin myös päättänyt käydä tänään lenkillä ja sateesta huolimatta kävin pyörähtämässä lenkillä Jätkäsaari - Lauttasaari - Ruoholahti -akselilla. Kauniita maisemia ja paljon paikkoja, jonne pitää myöhemmin palata (ja jossa voi ehkä vähän eksyillä:b).

Novita-lehdistä löytyi sopiva ohje
ja pienen tuskailun jälkeen ne langatkin sai käyttökuntoon

Huomenna pääsen sitten vihdoin oikeisiin töihin. Olen odottanut. Ja vinkkinä kaikille, angstailun sijaan kannattaa tehdä edes jotain, vaikka vessapaperirullia-askartelulta kaikki vaikuttaisikin :)

<3 Jen

Flunssaa, nälkää ja makeamietteitä

Tämä viikko on kulunut flunssan kourissa. Kärsin perjantaina kurkkukivusta ja lauantain aikana puhkesi sitten kunnon syysflunssa. Jossain kohtaa olin kokoajan flunssassa, mutta nyt en edes muista, koska viimeksi olen ollut näin kipeä. Kotona olo on ollut lievästi sanottuna tylsää, mutta rehellisyyden nimissä, en olisi kyllä töitä jaksanut. Enkä usko, että minusta juuri iloa olisi töissä ollutkaan, koska sen jälkeen, kun yskä tuli mukaan kuvioihin, on jokainen lyhytkin puhuminen aihettanut kunnon yskänpuuskat. Onneksi yöt olen saanut nukuttua hyvin, joskin unta on riittänyt myös päiväsaikaan.

Seuralaiset

Pääasiassa olen siis lojunut sängyssä nukkuen, lukien tai erinäisiä tv-sarjoja netistä tuijotellen, mutta aina kun voimat ovat hieman elpyneet, olen yrittänyt puuhastella jotain. Lähinnä tekemiset ovat olleet perinteisiä arkiaskareita: ruoanlaittoa, tiskikoneen tyhjennystä ja pyykinpesua. Muutaman kerran olen leiponut ja eilen vietin pari tuntia opiskelujen merkeissä. Onneksi taudin vuoksi missaamani luennot pystyi kuuntelemaan netistä, eli en jäänyt heti jälkeen :)

Kummallista tässä makoilussa on ollut se, että olen kokenut enemmän näläntunnetta kuin varmaan vuoteen. Tuntuu, että syömistarpeeni /-haluni on kyltymätön ja ottaa koville pitää ruokaväliä edes kolmessa tunnissa. Tämä varmasti johtuu osittain taudista, mutta yhtenä syynä ajattelen olevan projektini vähentää karkinsyöntiä. Mistään herkkulakosta ei ole kyse, mutta olen pidempään halunnut vähentää karkinmussutusta ihan vain siksikin, että se on niin kallista. Lisäksi olen oppinut itsestäni, että mitä enemmän syön karkkia, sitä vaikeampi minun on syödä perusruokaa. Ja sitten taas käy helposti niin, että jossain kohtaa lopetan herkuttelun, enkä kuitenkaan lisää perusruokaa. Ja... noh, siitä ne ongelmat sitten taas alkavat.

Maanantain leipomiset ja todistus herkullisesta elämästä ;)

Näistä syistä johtuen tuskailen siis jatkuvan nälän lisäksi vaihtelevassa määrin jatkuvasta karkinhimosta. Sinänsä ajoitus vähentämiselle on hyvä, koska tauti on pitänyt poissa kaupoista ja houkutusten ääreltä. Eli jotain hyötyä tästäkin :) Näissä mietteissä jatkan nyt perjantain tv-putkea. Salkkareiden jälkeen luvassa on Vain Elämää, josta siirrynkin sujuvasti Hjalliksen ja Veskun pariin.

Mukavaa Viikonloppua!

<3 Jen

4.10.2014

Viimeisen julkaistun tekstin jälkeen blogi on käynyt mielessä muutamia kertoja. On ollut teksti-ideoita, mutta bloggerin avatessani, ne ovat hävinneet jonnekin sinne, mistä ovat tulleetkin. Nyt kuitenkin ajattelin, että kirjoitan edes jotain, ihan vain siksi, etten ihan kokonaan lopettaisi. Toisaalta, aloitin blogin tarkoituksena muistuttaa itseäni(kin), että olen muutakin kuin sairaus ja sairas ja tällä hetkellä koen, etten sitä muistutusta tarvitse. Ei sairaus kadonnut ole, mutta toisin kuin viimeisen vuoden ajan, se ei enää ole osa jokapäiväistä arkea.

Mutta mennäkseni tähän päivään. Uudessa työssä on nyt takana puolitoista kuukautta. Täytyy myöntää, että muutama viikko sitten elin pientä kriisivaihetta, kun mielessä pyöri tapahtumat alkuvuodesta, jolloin vointini huononi vajaassa kuukaudessa sen verran paljon, että jäin taas sairaslomalle. Vielä kun onnistuin saamaan tuohon väliin mahataudin, uskoin jo lähes hysteerisesti, että taas mennään. Mutta ehei, hommat jatkuu ja itseasiassa viikon päästä aloitan täysillä työtunneilla, kun tähän mennessä olen tehnyt 30-tuntista viikkoa.

Koulu on aina sopinut kaltaiselleni aikataulu- ja arki-ihmiselle. Siispä en oikeastaan ole yllättynyt, että viihdyn niin hyvin. Se, mistä olen ollut niin yllättynyt on, että loppuviimein kouluavustajan työ on monella tasoin raskaampaa kuin ohjaajan tehtävät lastenkodissa. Suurin ero on ehkä siinä, että koulussa lapset ovat kokoajan läsnä. Jollain tasolla intensiteetti on vahvempi, kun edetään tietyn lukujärjestyksen mukaan, oli hyvä päivä tai ei.

 

Toinen isompi asia tässä syksyn aikana on ollut muutto ja nyt olen kohta kuukauden verran asustellut uudessa kodissa. Muutin siis Etelä-Helsinkiin yhdessä kesällä tapaamani kämppiksen kanssa. Asunnossa meillä on omat huoneet ja iso yhteinen keittiö. Muuttolaatikoista pääsin eroon nopeasti, mutta edelleen vallitseva piirre huoneeni sisustuksessa on keskeneräisyys. Lamppu ei ole katossa, eivätkä taulut seinällä. Huonekaluista puuttuu ainakin kirjoituspöytä, ja kaapeissa on edelleen avaamattomia pikkulaatikoita. Mutta ajallaan ja onneksi keittiössä näyttää paljon valmiimmalta, joskin sohva sieltäkin puuttuu, tai ehkä jotain muuta :)

Sattumaa tai ei, aikanaan lenkiltä bongaamani Onnellisuus-patsas
löytyy ihan nykyisen kotini nurkilta.

Jossain kohtaa taisin aiemmin mainita, että edessä on vielä kolmas projekti, joka alkaa nyt lokakuussa. Olen siis jatkamassa töiden ohessa erityispedagogiikan opintoja avoimessa yliopistossa. Tein perusopinnot opiskeluaikana, eli nyt on edessä aineopinnot. Mitään hurjaa tahtia en ole suunnitellut, enkä tiedä, onko minulla varsinaisesti pidemmän ajan tähtäintä. Perusopintojen tekemisestä on kahdeksan vuotta, eli jos joskus saan aineopinnot kasaan, saattaa olla, että menee taas "muutama" vuosi ennen kuin jatkoa on luvassa, jos on sittenkään.

No nyt sitä tekstiä sitten näyttäisi tulevan, mutta jätetään tältä erää tähän. Ja Sinä, joka ehkä luet tätä blogia ensimmäistä kertaa, ethän pelästy. Elämään mahtuu kaikenlaista, mutta tänään kaikki on hyvin ja siihen myös sinulla on merkitystä!

<3 Jen