lauantai 28. helmikuuta 2015

28.2.2015

Ärsyttää.

Kyllästyttää.

Suututtaa.

Läskittää.

Syntax error.

Tänään on niitä päiviä, jolloin elämä tuntuu jotenkin junnaavalta. Aloitin aamuni sillä kaikkein huonoimmalla tavalla, eli kävin vaa'alla. Olen pysynyt poissa koko viikon, mutta jostain älyväläyksestä päätin tänään käydä "ihan vain katsomassa". En ollut lihonnut, enkä laihtunut. Ensimmäinen on varmaan ihan hyvä uutinen, toinen ... ei. Tai oikeastaan kait sekin on, mutta silti se ei ole. Kun mietin tarkemmin, tulos oli juurikin niin, mitä se viimeaikojen perusteella voi odottaa olevan.

Ja suhtautumiseni taas kertoo aika paljon siitä ristiriidasta, jota edelleen koen kyseistä kapinetta ja laajennettuna omaa kehoani kohtaan, tai ylipäätään itseäni kohtaan. Taudista huolimatta, tai oikeastaan osittain sen vuoksikin, olen viimeisen viikon aikana noudattanut ateriasuunnitelmaa melko hyvin. Hoitopuolen sanoin: räkätauti on syrjäyttänyt syömishäiriön, ainakin sen pahimman terän. Jotenkin kipeänä oli helppo antaa itselleen lupa vain olla ja järki päässä muisti, että riittävä ravinto on erityisen tärkeää juurikin tautisena. Toki muitakin mietteitä on päässä käynyt, ja tunnustettakoon, että välillä on jopa hävettänyt, kun en ole hyödyntänyt tautia syömisten skippailuun, etenkin, kun läheiset ovat esittäneet epäilyjään, etten söisi riittävästi.

Mikä siinäkin sitten on niin noloa, että syö normaalisti? Kysynpä vaan. En yksinkertaisesti ymmärrä itseäni ja ajatuksenkulkuani. Kun ajattelen tilannetta ulkopuolelta, minulla ei ole yksinkertaisesti YHTÄÄN syytä roikkua syömishäiriössä. Kroppa nyt on mitä on, mutta tiedostan hyvin sen faktan, etten ollut sen onnellisempi vajaa 15kg sitten, päin vastoin. Minulla ei ole enää mitään ruusuisia kuvitelmia syömishäiriöelämästä, ei mitään, mitä näkisin siinä tavoittelun arvoisena. Kun kuulen tai luen toisten sairastamisesta lähinnä tympäisee, luuleeko tuo todella saavuttavansa jotain, tai olevansa jotenkin ihmeellinen.

Ja silti, olen pettynyt vaakalukemaan ja ylipäätään, käyn sillä hiton kapineella. En pakkourheile, enkä laske kaloreita. En aktiivisesti kuluta aikaani miettien, mikä ruoka olisi kevyin vaihtoehto, saati että skippaisin ruokia tai tekisin jotain järjettömiä dieettisuunnitelmia (paitsi joskus niinä yön pimeinä tunteina vain todetakseni seuraavana aamuna, että olipa taas järjetön ajatus). Ei, minulla ei ole minkäänlaista aktiivista kunnianhimoa painoni suhteen, ei enää. Se nyt on mitä on. Se on enemmän kuin ennen, mutta onpa se samalla selvästi vähemmän kuin joskus.

Loppuviimein luulen, että kyse on juuri nyt vain siitä, että olen tosiaan viikon verran ollut tekemättä mitään järkevää ja kaksi viikkoa ilman töitä. Räkätauti ei enää nosta kuumetta, vaan tällä hetkellä ongelmana on enää ääni, joka hajoaa pienestäkin puheesta. Ja kyllä, olen kärsimätön. Haluaisin tehdä sitä ja tätä. En jaksaisi odottaa, että voin elää "normaalia" elämää. Minä kaipaan muutakin kuin kutomista ja kirjoja. Tarvitsen jotain, mikä vie ajatukset pois itsestäni. Tarvitsen sosiaalisia kontakteja, ulkoilmaa ja töitä.

Terapeutti sanoi viimeksi, että ollaan vasta alussa, älä ole niin hätäinen. Mutta minä olen ollut tässä liian kauan. Haluan päästä eteenpäin.

Virkistävämpää lauantaita,
<3 Jen














torstai 26. helmikuuta 2015

Puikoilla pinkit piirakat

Flunssa vaikuttaa olevan sangen sitkeää sorttia ja eilen kehotettiin äänilepoon. Eli kotona kuluvat tämän viikon päivät. Näin ollen tartuin palmikkosukkien jälkeen jälleen uuteen neulehaasteeseen. Lupasin siskolleni joulun tienoilla uudet lapaset ja pienten alkuvaikeuksien jälkeen, ne olivatkin yllättävän helpot ja ennen kaikkea nopeat tehdä.

Väri ei ole minun makuuni, mutta siskoni toive.

Ohje on jälleen kerran Novitan lapaslehdestä, voin muuten lämpimästi suositella sekä lapas- että sukkalehteä, todella monipuolisia ohjeita, joita voi sitten oman maun mukaan muokkailla. Olin itse asiassa luullut, että piirakkalapasetkin perustuisivat palmikoihin ja osittain siksi palmikkoneuletta opettelin. Piirakkakuvio perustuu pääasiassa langankierroilla tehtäviin lisäyksiin, mistä muodostuu kuvioon pieniä reikiä sekä oikean ja nurjan vaihteluun, millä saadaan kohokuviota.

Alkuperäinen ohje:
https://www.novitaknits.com/fi/node/239/instructions

Alku oli itselleni hankala, koska vihkosen ohjesivulla on sekä pienemmän että isomman koon mallikuviot ja onnistuin ajatuksissani lukemaan niitä sekaisin. Näin ollen silmukat eivät täsmänneet ja ei kun purkamaan. Muutaman onnistuneen kuvion jälkeen kuvio oli sitten todella yksinkertainen, enkä jälkimmäisessä lapasessa juuri ohjetta kaivannut. Nopeutta tekemiseen toi myös käytettävä Isoveli-lanka sekä puikot numero 5.

Alku näytti lähinnä tältä...

Uutta minulle oli myös peukalokiila, aikaisemmin olen tehnyt vain aukkopeukalon. Kiilassa teinkin pienen virheen, en lisännyt silmukoita kiilan väliin, mutta seuraavalla kerralla sitten osaan. Muuten kiila osoittautui huomattavasti helpommaksi tavaksi tehdä peukaloa, koska nostettavia silmukoita ei ollut kuin yksi. Aion varmasti käyttää kiilaa toistekin.


Kuviota tehdään näissäkin vain kämmenpuolelle,
jälkeenpäin neulottava oikea tehdään vasemman peilikuvana.

Tämä oli nyt tällainen pikainen lapastenesittelypostaus, katsotaan josko seuraavaksi kirjoittelisi taas jostain muusta kuin puikkoilusta :)

Mukavia helmikuun viimeisiä päiviä,
<3 Jen

sunnuntai 22. helmikuuta 2015

Saga-palmikkosukat ja puolukka-kaardemumma-smoothie

Jaahas, flunssa saavutti sitten minutkin, eli terveisiä vain tautipesästä! Pari päivää on nyt mennyt sisätiloissa, eikä ainakaan vielä ole näkyvissä helpotusta. Harmittaa kyllä, koska olen odotellut töihin paluuta ja nyt joudun jatkamaan lomailua. Totesinkin tänään, että joko olen tosiaan tunnollinen työntekijä kun lomalla sairastan tai sitten olen vain huono lomailija, joka saa flunssan lomastressin päätteeksi. Vahvasti alan taipua jälkimmäiseen, sen verran yleistä kohdallani on saada joku pöpö juuri lomien loppuvaiheessa.

Mutta onneksi kotonakin voi tehdä vaikka mitä, ja tänään sain valmiiksi elämäni ensimmäiset palmikkosukat. Palmikkokuvio oli siis uutta, mutta aika nopeasti se hahmottui, kun muutaman kierroksen oli tehnyt. Ohje löytyi tälläkin kertaa Novitan sukkalehdestä https://www.novitaknits.com/fi/node/110/instructions. Palmikoissa ehkä haastavinta on apupuikon käyttö ja kuulinkin, että sitä varten on kehitetty kaikenlaisia lyhyempiäkin versioita, mutta olin ihan tyytyväinen perinteiseen puikkoon. Tosin käytin hieman paksumpaa puikkoa apupuikkona, jolloin silmukat oli helppo neuloa peruspuikoille. Ohjeesta vielä sen verran, että ainakin minulle 44silmukalla tuli hieman liian kireät, jatkossa tekisin 48silmukalla.

Käytin pääasiassa bambupuikkoja koko 3,5,
mutta kadonneen tilalla oli peruspuikko
ja apupuikkona bambu numero 4

Muuten päivien ohjelmassa ei juuri ole ollut kuin lukemista ja lepäilyä, eikä varmasti tule olemaankaan ennen kuin olo vähän virkoaa. Sinänsä on ollut taas jännä huomata, miten paljon helpompaa lepääminenkin on, kun on kunnolla kipeänä. Ei kyllä käy pienessäkään mielessä, että lähtisi lenkille tai muuten pihalle kirmaamaan. Jotain on sentään vuosien varrella oppinut! Positiivisena yllätyksenä olen myös pystynyt katsomaan kaksi elokuvaa viikonlopun aikana. Aika usein levottomuus iskee ja alkutekstien aikana, mutta nyt ei ollut juurikaan ongelmia, että jotain hyötyä taudistakin!

Välipalaksi tein loppuviikosta ystävän vinkistä puolukka-kaardemummasmoothieta ja se maistui myös tänään. Itselle smoothien tekeminen kotona ei ole mitenkään yleistä, mutta tämä makuyhdistelmä houkutteli kokeilemaan, eikä kyllä kaduta :) Näillä määrillä sain noin kolme, noin 3dl annosta.

3dl puolukoita
3 banaania
3tl kaardemummaa
1/2 purkki puolukkajugurttia
1prk Skyr-vaniljaa

Leffoina viikonloppuna Frances Ha ja The Words


Virkistävää viikkoa,
<3 Jen

torstai 19. helmikuuta 2015

Koulukiusaamisen kipeä jälki

Tällaisena sateisena päivänä huomaan mielen matkaavan sateisiin ajatuksiin. Rölli kutsui tällaista päivää räytymispäiväksi, teinit ryytymiseksi ja viimeaikainen asiakas sanoo vain etm tai syntax error.

Enemmän ja vähemmän syvissä mietteissä tapasin tänään hoitajaa. Tuntui, että vajaassa tunnissa puhuttiin enemmän kuin vuoteen. Tai ainakin sisällöllisesti enemmän. Ehkä olin valmistautunut paremmin, tai ehkä en vain jaksanut yrittää enempää kuin tänään olen, mene ja tiedä. Puhuimme syömishäiriöistä; mitä se on ja mitä elämä ilman sitä olisi. Hoitajani mukaan häiriöni on yksi kieroimmista, jonka hän on koskaan "tavannut". Tavallaan jopa helpottavaa, kun toinen sanoo jotain tuollaista. Vika ei ole vain minussa, myös vastustaja on kova.

Kotimatkalla kaupassa soi PMMP:n Kovemmat kädet-kappale Toni Wirtasen esittämänä "kirottu syyllinen, joku kasvoton ihminen..". Jostain mielen sisästä nousi halu kirjoittaa tämä teksti, vaikka en aikaisemmin aihetta ole pahemmin käsitellyt, enkä siitä muutenkaan mielellään puhu. Jotain ehkä kertoo sekin, että tämä "taustoittaminen" on melkein oman tekstinsä pituinen. Mutta tänään, torstaina 19.2.2015 haluan kertoa, että minä olin koulukiusattu.

On varmasti monia syitä, miksi juuri minua kiusattiin, enkä niitä halua sen kummemmin tässä kohtaa lähteä erittelemään. Mutta yksi asia vaikuttaa elämääni vielä tänä päivänä, minua haukuttiin lihavaksi. En usko, että kiusaajani tarkoituksella teki elämästäni hel***tiä vielä lähes kaksikymmentä vuotta tuon ajan jälkeen, mutta niin siinä kävi. Ei syömishäiriö tietysti ole pelkän kiusaamisen seurausta, toisessa ajassa ja tilanteessa olisin päässyt paremmin yli.
Olinko silloin sitten lihava? Käsittääkseni en, ehkä pyöreä, mutta läski, sitä en usko. Ja vaikka olisinkin ollut, olisiko se oikeuttanut tuon kaiken?

Olen monesti sanonut, että olen antanut anteeksi, ja niin varmasti olenkin. Mutta uskon, että edelleen kannan niitä sanoja mukanani. Ne ovat yksi syy, miksi minun tänä päivänä on niin äärettömän vaikea luopua kontrollista ja hyväksyä itseni normaalipainoisena. Pidän sairaudesta kiinni, koska pelkään, että irrottamalla palaan entiseen ja kaikki se paha on taas todellisuutta. Minä uskon edelleen ne sanat, jossain sisällä olen edelleen läski ja pullukka, tai mitä sanaa nyt haluaakin käyttää. Joku duudson kuvasi mielestäni joskus hyvin kiusatun elämää. Hän rypisti paperin ja sitten suoristi sen. Kaikki rypyt eivät oienneet, vaikka kuinka silitteli.

En kirjoita tätä siksi, että kaipaisin sääliä, pyh. Minusta vain tuntuu, että tämä on niin monelle tuttu tarina, että se on jakamisen arvoinen. Lisäksi toivon, että kirjoittamalla tämän auki, päästän siitä itsekin hiljalleen irti. Tai ainakin siitä häpeästä, jota noihin tapahtumiin ja sanoihin edelleen liittyy. Niitä sanoja ei tarvitse kantaa mukana, ne eivät ole totta, ei minun, mutta ei myöskään sinun kohdallasi!

Sisua ja Voimaa!

<3 Jen

maanantai 16. helmikuuta 2015

Puolukkapiirakkaa ja -pullaa

Moikka ja terveisiä hiihtolomalta!

Näin loman kunniaksi ajattelin jakaa kaksi puolukkaista herkkureseptiä. Sain syksyllä kotiväeltä itse poimittuja puolukoita ja olen testaillut niitä erinäisiin ohjeisiin, tällä kertaa esittelen puolukka-glögirahkapullat ja puolukkaisen kauratoscapiirakan. Pullaa tein viikko sitten ja piirakkaa tänään, koska saan illalla ystävän kylään.
Piirakan ohje on Myllyn parhaan hiutale- ja lesereseptejävihosta, mutta alkuperäisessä ohjeessa puolukoiden tilalla oli tölkillinen persikoita. Lisäksi olen tehnyt joitain muita omia muokkauksia. Pullan ohje puolestaan on kotikokki.netistä omien muokkausten kera.

Puolukkainen kauratoscapiirakka:

Pohja:
2 kananmunaa

1dl sokeria
1dl kaurahiutaleita
2dl vehnäjauhoja (itsellä sämpyläjauhoja)
1tl leivinjauhoja
50g sulaa leivontamargariinia
1dl jugurttia tai rahkaa (itse käytin puolukkavaniljajugurttia)

Kananmunat ja sokeri vatkataan vaahdoksi ja vaahdon sekaan sekoitetaan loput aineet. Tasainen taikina levitetään voidellulle ja kaurahiutaleilla leivitettyyn piirakkavuokaan. Uuni 200astetta, noin 15minuuttia

Täyte ja päällinen (kannattaa tehdä päällinen pohjan esipaistamisen aikana):

n.200g puolukoita
75g leivontamargariinia
3/4dl sokeria
2,5dl kaurahiutaleita
1rkl vehnäjauhoja
1/2dl maitoa

Levitä puolukat puolikypsän piirakan päälle.
Sulata margariini kattilassa ja lisää loput aineet joukkoon, anna kiehahtaa hetken. Levitä kauramössö puolukoiden päälle ja jatka paistamista 225asteessa, kunnes kauramössö saa kauniin värin, noin 10minuuttia.


Kauramössö olisi saanut olla hieman löysempää,
itselläni se jäi sen verran massamaiseksi,
että levittäminen oli melkoisen haastavaa

Puolukka-glögirahkapullat:

Pullan ohje on tosiaan Kotikokki.netistä, mutta koska taikinaohjeessa ollut täyte ei ollut mieleinen (sisälsi kermaa, jota mulla ei ollut ja jota kohtaan olen edelleen asennevammainen) yhdistin kaksi ohjetta ja tein muutenkin pieniä muutoksia. Siksi en linkkaa nyt alkuperäistä ohjetta. Lopputulokseen oli tyytyväinen,
maistuivat sille, mille pullan kuuluukin maistua, minkä lisäksi puolukka toi mielestäni sopivaa kirpeyttä ja glögi täytteessä värjäsi rahkan vaaleanpunaiseksi :) Myönnän, että koin pienen kriisin, kun toisessa ohjeessa rasvan määrä oli pienempi, minkä huomasin vasta, kun tutkailin ohjevaihtoehtoja rahkatäytteeseen. Melkein lähtivät pullat sitä myötä bioskaan, mutta järki voitti.

Taikina:
5dl kevytmaitoa
2 pussia kuivahiivaa
1 kananmuna
1dl(reilu) sokeria
2tl suolaa
200g leivontamargariinia
n.10dl sämpyläjauhoja

Hiiva sekoitetaan 42asteiseen maitoon. Seokseen lisätään kananmuna, sokeri ja suola. Jauhoja lisätään asteittain samalla taikinaa alustaen. Loppuvaiheessa joukkoon sekoitetaan pehmeä rasva. Nostatetaan noin puoli tuntia. Nostatuksen jälkeen pyöritellään pullat ja annetaan taas nousta noin puoli tuntia.

Täyte:
250g rahkaa
n.1dl sokeria
2tl vanilliinisokeria
1rkl(reilu) glögiä
1rkl maitoa
3dl puolukoita

Jälkimmäisen nostatuksen jälkeen painellaan lasin pohjalla reilut aukot pulliin, saa painua melkein pohjaan asti. Itse voitelin pullat tässä kohtaa kananmunalla. Täyteaineet sekoitetaan keskenään ja täyte jaetaan pulliin. Uuni 225astetta, noin 15minuuttia.

Ulkonäössä jäi "hieman" parantamisen varaa,
mutta ei se makua haitannut
----
Molemmat tuotteet onnistuivat oikein hyvin, vaikka olivat ensimmäinen kerta, kun niitä tein. Olen huomannut, että mitä enemmän uskallan kokeilla uusia ohjeita, sitä enemmän uskallan myös soveltaa. En leipoessa pelkää samalla tavalla epäonnistumisia kuin joissain muissa asioissa, mikä laajentaa todella paljon valinnanvaraa. Yleisenä ohjeena haluaisin sanoa kaikille, että vaikka ohjeissa usein mainitaan jotain tiettyjä erikoistuotteita, perusaineilla selviää vallan mainiosti. Esimerkiksi piirakan alkuperäisohjeessa pohjassa käytettiin pikakaurahiutaleita ja päällisessä taas isoja kaurahiutaleita, tein itse ihan samoilla Rainbow-hiutaleilla, eikä se missään näy, tai ainakaan en huomaa eroa. Sama pätee myös paistoaikoihin ja -lämpötiloihin, usein myös aineiden tarkkoihin määriin. Tärkeä ohje maun suhteen taas on, että uskalla maistaa jo matkalla. Luota omaan arvioosi ja uskalla kokeilla. Kylläs se välillä onnistuu :)

Makoisia päiviä,
<3 Jen

tiistai 10. helmikuuta 2015

Lahjansa kullakin, mutta joskus toivoisi näkevänsä itsensä toisten tavoin

Heippa!

Käsitöiden ja kokkailuiden väliin ajattelin tänään kirjoitella vähän viimepäivien mietteistä. Tunneskaala on kulkenut laidasta laitaan (kiitos vaan sukupuolen suomien ilojen, niin ainakin oletan)
. Eilen itkeä pillitin taas sitä, kuinka en mitään osaa ja kaikessa mokaan. Ja ylläripylläri, lopputuloksena puristelin makkaroita ja mietin, kuinka paljon tyytyväisempi olisin, jos kiloja olisi x-määrä vähemmän. Tämä ei sinänsä ole mitenkään poikkeuksellista, näin tapahtuu vähintään kerran viikossa. Ensin on joku asia, joka saa miettimään, miksi en osaa tätäkin paremmin, tai miksi olen niin huono tässä ja tässä. Sitä kun aikansa päässään pyörittää, laajenee osaamattomuus kaikkeen mahdolliseen, mitään en osaa, enkä ole koskaan osannutkaan. Ja tadaa, ratkaisuhan löytyy taas kiloista ja kaloreista.

Sain tässä taannoin "hauskan" listan, jota lukiessa löysin vihdoin lahjakkuuteni. Niinhän sitä sanotaan, että jokainen on lahjakas jossain.
Ainut, mitä en allekirjoita on korvaamattomuus, koska minähän vain sössin. Mutta muuten, osuu ja uppoaa.

Tunnistatko sinä itsesi näistä?

MUTTA...

Onneksi vanhalla sananlaskulla on kuitenkin vissi perä, ja aamu oli tänään(kin) iltaa, tai siis yötä viisaampi. Lähtökohtaisesti olin aivan erilaisilla fiiliksillä kuin eilen, olihan koulupäivän tehtävissä muun muassa osallistuminen kuntokeskuksen hiphop-tunnille ja aurinko paistoi täydeltä terältä, ei paha!
Ajatukset omasta osaamattomuudesta eivät kuitenkaan olleet laantuneet, vaan vielä työmatkalla pyyhin kyyneleitä omia heikkouksiani miettiessä. Ja juuri tänään, siihen kuuluisaan kreivin aikaan (klisevarasto näyttää tänään olevan ehtymätön), sainkin sitten palautetta, joka sai sydämen sykkimään, helpotuksesta. Kyllä mä sittenkin jotain osaan, ainakin toisten mielestä

Illan mittaan olen pohdiskellut, kuinka sitä välillä toivoisikaan, että voisi nähdä itsensä toisten silmin. Eikä vain nähdä, vaan myös kokea. Että voisi luottaa ja arvostaa, jopa kehua. Olla ylpeä siitä, mitä tekee, eikä aina vain miettiä, missä kohtaa meni pieleen, tai missä kohtaa olisi voinut tehdä paremmin. Saati, ettei jokaisen pienen onnistumisen kokemisen kohdalla miettisi, että varmasti vain ylireagoin, toisten mielestä tässä olisi taatusti parantamisen varaa. Tai jos ei mitään muuta, he pitävät minua vain omakehuisena ääliönä.

Mutta yritän, ainakin tänään. Tänään en syytä itseäni, en usko, että elämäni olisi parempi x-määrän kevyempänä. Tänään olen tyytyväinen, jopa ylpeä "rohkeudesta" juoda soya-Latte, kun rasvatonta ei ollut tarjolla ja maistaa ennestään vierasta leipää, jonka täytelistaan kuului muun muassa avokado. Sekoitan iltapalan joukkoon banaanin ja muistutan itseäni, etten anna kenenkään, tai ainakaan itseni kohdella itseäni, kuten joskus kohtelin. Luukutan Jari Sillanpään biisiä ja hymyilen. Minä osaan ja pystyn, minä olen onneni ansainnut. Ja niin olet muuten Sinäkin!

https://www.youtube.com/watch?v=eAFRWQgwet0

<3 Jen

lauantai 7. helmikuuta 2015

Poikittain neulottu huivi ja vaikuttava vierailu

Heippa!

Nythän sitä suorastaan tulvii näitä käsityöpostauksia, kokonaista toinen putkeen :) Mutta jotta ei pelkäksi puikkoiluksi mene, haluan jakaa myös pienen palan keskiviikkoisesta vierailustani töihin, siis niihin toisiin, tai oikeastaan ensimmäisiin. Tässä yhteydessä myös pahoittelut kuvien laadusta, en jaksanut oikein panostaa..

Lankana Seitsemän veljestä Raita, puikot: numero 4.

Keskiviikon vierailulla nappasin töistä mukaan vuosi sitten kesken jääneen poikittain neulotun huivin, jonka sain nyt tehtyä loppuun. Alkuperäisen ohjeen (http://www.lahikauppa.fi/client-data/file/Poikittain_neulottu_huivi_1.pdf) bongasin ensin netistä, myöhemmin myös jostain Novitan käsityölehdestä.  Kaikkinensa tekeminen oli hyvin yksinkertaista, pelkkää oikeaa. Aluksi luodaan neljä silmukkaa, ja joka neljäs kerros tehdään lisäys langankierrolla. Itse jatkoin lisäyksiä kerällisen verran. Tämän jälkeen tehdään lisäysten tilalla kaksi oikein yhteen-kavennus joka neljäs kerros, jolloin kaulaliinasta muotoutuu jonkinmoinen kolmio. Kun jäljellä on neljä silmukkaa, päätellään työ. Ohjeessa on myös tuunaamisideoita, mutta itse tykkään tällaisesta pelkistetystä versiosta.

Lisäysten myötä reunaan muodostuu pientä reikäkuviota

Ja sitten siihen vierailuun. En nyt jaksa muistaa, saati tarkistaa, miten paljon olen noista työkuvioista tänne kertonut, joten lyhyt tiivistys lienee tarpeen. Olen niitä onnellisia, joilla on vakituinen työpaikka ja tässä kohtaa ehkä tiettyä turvaa tarjoaa myös kuntatyönantaja. Toki eihän noista säästöjärjestelyistä missään täysin vapaana olla, mutta koen, että tässä maailman tilassa olen aika turvallisilla vesillä tuon suhteen. MUTTA koska asiat eivät ole aina menneet ihan suunnitelmien mukaan, jäin syksyllä vuoden toimivapaalle ja siirryin vuokrafirman kautta toisiin tehtäviin.

Huivia voi käyttää perinteisesti takin päällä solmittuna

Tulevaisuuden kysymykset ovat aina välillä painaneet mieltä, mutta yllättävän hyvin olen saanut itseni keskittymään nykyiseen ja tehnyt mielessäni päätöksen miettiä jatkoa vasta keväämmällä (siis töiden osalta). Päätös siitä, palaanko "omiin töihin", on tehtävä viimeistään huhtikuun loppuun mennessä, eli kuukausi ennen toimivapaan päättymistä. Hieman sekavin miettein siis sovin tapaamisen tuonne tälle viikolle. Alkuviikon olin kipeänä, mutta keskiviikkona suuntasin koulupäivän päätteeksi tuttuun taloon. Jännitti. Pelotti. Kammotti. Soitin matkalla juna-asemalta äidille ja huomasin vähän liiankin hyvin, kuinka kireänä olin. Jotenkin koin itseni epävarmaksi ja pelotti, miten minuun suhtaudutaan. Jäädessäni pois vuosi sitten, olin nimittäin henkisesti melkoisen romahduksen kourissa. Muistoissa lyhyeksi jäänyt työaika oli sekava, en muistanut juuri onnistumisia, vain ahdistavat illat.

Toinen sangen käytännöllinen käyttötapa on kieputtaa huivi toisinpäin,
ja käyttää sitä perinteisenä hartiahuivina.

Mutta jälleen kerran, olin väärässä. IHANAT työtoverit tulivat halaamaan ja toivottivat tervetulleeksi takaisin. Nuoret olivat entisellään, vaikka paljon heidänkin elämässä tässä välissä on ehtinyt tapahtua. "Piipahdus" vierähti lähes kahden tunnin mittaiseksi ja kotiin lähdin todella hyvällä mielellä. Sain mitä parhaimman muistutuksen siitä, että tulevaisuuteni ei todellakaan ole niin epävarma, mitä olen sen usein kokenut olevan. Minulla on tosiaan vakituinen työpaikka, mielettömän mukavat työtoverit ja kyllä, minulla on osaamista ja halua käyttää sitä. Minä palaan kesällä. Hieman epävarmaa vielä on, pidänkö kouluvuoden päätteeksi pienen kesäloman, vai miten asiat etenevät, mutta tärkeintä itselleni on, että minulla on paikka minne palata.

Aurinkoista (toivon kovasti, että myös viikonloppuna saisi nauttia auringosta) viikonloppua teille!

<3 Jen

tiistai 3. helmikuuta 2015

Harkkoreunussukat ja kutomisfilosofiaa

Helmikuiset heipat!

Taisin kertoa jo aiemmin, että aloitin jouluaattoiltana uuden sukkaprojektin. Sain sukat kudotuksi tammikuun loppupuolella, mutta päättelyn (jota siis inhoan) kanssa meni taas hieman aikaa. Tässä postauksessa esittelen nyt uusimman tuotoksen, eli Harkkoreunussukat. Sukkien alkuperäinen ohje on Novitan sukkalehdestä, suunnittelijana Riitta Karppinen. Itselleni näissä sukissa uutta olivat jo nimessä mainittava harkkoreunus sekä kantapäähän jatkuvat kuviot. Olen muistaakseni tätä ennen tehnyt aina vahvistetun kantapään, mutta nyt kokeilin siis ohjeen mukaista.

Alkuperäinen ohje:
https://www.novitaknits.com/fi/node/133/instructions

Lankoina käytin ohjeen mukaan Novita Nallea,
väreiksi valikoituivat harmaa ja pinkki.

Harkkoreunus:
"Neulo suljettuna neuleena sileää neuletta ensin 5 krs.
Tee sitten taitteeksi reikäkerros eli neulo *2 o yhteen,
ota langankierto puikolle*, toista *-* koko kerroksen ajan
ja neulo vielä sileää neuletta 6 krs."
Päättelyvaiheessa reunus käännetään reikien kohdalta
ja neulotaan kiinni nurjalle puolelle.

Itselleni suurimman haasteen tuotti kantapää. Kantalapulla jatketaan kahdella langalla kuviointia ja etenkin aluksi nurjalla puolella lankojen kiertäminen oli suhteellisen hankalaa ennen kuin keksin sopivan tekniikan. Haastetta toi myös kantalapun sijainti, joka aiheutti sen, että kuviota piti tehdä ohjeen kahdesta eri kerroksesta ja lisäksi nurjalla puolella vielä eri suunnasta kuin oikealla.

Kuvion tekeminen ei kantalappua lukuunottamatta ollut erityisen vaikeaa. Seurasi vain ohjeita, niin sillähän se toimi. Tosin ensimmäiset kerrokset kuviointia ovat minulle aina pienoinen haaste ennen kuin kunnolla hahmottuu, miten kuvio rakentuu. Kahdella langalla tehdessä pitää tietysti muistaa kiertää välillä lankoja, ettei työhön jää liian pitkiä roikkuvia lenkkejä ja että kuvio säilyy mahdollisimman tasaisena. Itse olen pitänyt ohjesääntönä, että kierrän langat toisensa ympäri vähintään kolmen silmukan välein ja aina puikon vaihtuessa.

Kantapääkavennusten jälkeen kuvioneuletta jatketaan vain 2.  ja 3.puikoilla,
1. ja 4. puikoilla neulotaan pelkkää oikeaa vuorotellen tummalla ja vaalealla.

Myös kärkikavennukset olivat itselleni hieman haastavat, koska puikoilla ei ollut samanverran silmukoita. En tiennyt, mitä ohjeessa mainittava silmukointi tarkoittaa, joten tein kavennukset perinteisellä nauhakavennuksella: 1. ja 3.puikon lopussa kaksi oikein yhteen ja 2. ja 4.puikon alussa ylivetokavennukset. Viimeisillä kerroksilla tein kaksi oikein yhteen kaikilla silmukoilla. Tämä aiheutti sen, ettei kärki ole niin kaunis kuin sen pitäisi olla, mutta ihan mukavasti se jalkaan silti asettuu.

Tuosta kuvionseurannasta vielä sen verran, että jouduin tässä työssä vastakkain myös oman perfektionismini kanssa. Onnistuin nimittäin tekemään virheen, jonka huomasin vasta sukan ollessa valmis. Perusminää olisi tässä kohtaa purkaa, mutta päätin, että virhe on vain persoonallinen, eipä ole kellään täysin samanlaisia. Toistin saman virheen myös toisessa sukassa, joten joku voisi luulla, että kuuluu malliin. Virheiden teko on inhimillistä, ja vaikka niitä huonosti omassa elämässä siedänkin, lienee nämä neulevirheet hyvää harjoittelua. Kaiken ei aina tarvitse olla täydellistä (eihän?).

Bongaatko virheet?

Noin yleisesti nämä eivät kuulu valmiina lemppareihini, mutta ihan käyttikset niistä tulivat. Alunperin suunnittelin antavani lahjaksi, mutta koska en ole riittävän tyytyväinen, jätän omaan arkikäyttöön. Katsotaan, josko jossain kohtaa tulisi sopivat lahjasukat tehtyä. Tällä hetkellä opettelun alla on palmikkoneulos ja ensimmäinen sukka onkin jo päättelyä vaille valmis.



Neulomisiin,
<3 Jen