sunnuntai 31. toukokuuta 2015

Ei mitään uutta auringon alla

Long time no see/here etc (saa valita).

Olin oikeastaan päättänyt, etten enää kirjoittaisi tänne. Tai kirjoittaisin aikaisintaan sinä päivänä, kun voin sanoa olevani terve, toipunut, tavallinen, työkykyinen, toimelias, tarmokas ja mitä noita nyt on.  Mutta koska epäilykseni tuon päivän koittamisesta ovat vähintäänkin suuret, ajattelin kuitenkin jotain rustailla, tai siis naputella.

Oikeastaan mikään ei ole muuttunut sitten viimekirjoittaman. On päiviä ja päiviä, tunteja ja tunteja, hetkiä ja hetkiä, tunteita ja tunteita. Toimivapaani päättyy huomenna ja siirryn takaisin kaupungin palvelukseen. Palvelus tosin alkaa kesälomalla, että eipä sinänsä suuria muutoksia sillä(kään) saralla. Juhannuksen jälkeen pitäisi sitten olla toisin, mutta toisaalta siihen on vielä niin pitkä aika, että...

Tunnen kutkutusta ajatellessani paluuta "omiin töihin". Joskin samanaikaisesti tunnen sitä samaa miettiessäni kuluneen vuoden pestiä, vaikka se liian ajoissa päättyikin. Tai ei päättynyt, mutta viimeksi olen tehnyt töitä ... maaliskuussa(?). Sen jälkeen kulutin huhtikuun äärimmäisen motivoituneena toipumiseen. Elin kuin oppikirjan kohdasta motivoitunut toipumaan, ja saavutin vähintäänkin hyviä tuloksia. MUTTA. Tylsääkin tylsemmin ilmaistuna, en kyennyt hyväksymään kehon pysyvyyttä. Olen liian tottunut muokkaamaan, liian tottunut laihduttamaan.

Toukokuun osalta löydynkin sitten oppikirjan kohdasta motivaation menettänyt, kroonikko ja mitä muita määritelmiä nyt olenkaan kuullut. Paino on laskenut, mutta sinänsä ei yllätä, ettei se mitään onnea ole tuonut. Aikanaan kynnysluvuksi asettamani kymmenluku ei sekään tunnu yhtään miltään. Voi kiasus, kuinka kauan pitää roikkua tässä kaikessa!


Mutta juu, eli ei mitään uutta auringon alla. Huomenna on kesäkuu, ja kahden viikon kuluttua 30 kriisin pitäisi olla takana (mikä kriisi?). Jatkan etsimistä, ja ehkä joskus jotain löydän, tai sitten en.


<3 Jenn