Viimeinen päivä

Vuoden viimeisen päivän vuoksi (kunniaksi kuullostaa jotenkin liian juhlavalta), ajattelin tehdä viimevuotiseen tapaan kuvakoosteen menneestä. Suurinosa kuvista on julkaistu täällä jo aikaisemmin, mutta on joukossa muutama aikaisemmin  julkaisematon.

TAMMIKUU

 Maksalaatikko. Pieni askel ihmiskunnalle, suuri minulle.

                      

   HELMIKUU        

               

Töissä, joskin lyhyeksi jäi...

MAALISKUU

Palapelin parissa

HUHTIKUU

Tauon paikka palautti uskoa

TOUKOKUU

Talviturkki poissa

 KESÄKUU

Täytin 30 ja sain uusia muumiastioita.

En ole tavannut juhannusta juhlia,
mutta ei tuo sairaaalajuhannuskaan mieleinen ollut.

HEINÄKUU

Reissu koti-kotiin ja käänteentekevät pari päivää.

Benji-hyppy 150 metristä. I did it!

 ELOKUU

Lapsuuden bestis meni naimisiin.

Cheek stadikalla

Muutto Etelään

SYYSKUU

Mutkien kautta työt veivät koulumaailmaan.

 LOKAKUU

Yritin hieman opiskella, mutta melko heikoin tuloksin.

MARRASKUU

Angstista aikaa

JOULUKUU

Joulunvietto koti-kotona.

Kuten koosteesta voi nähdä, vuosi on ollut VAIHTELEVA. On hyviä hetkiä, uskoa tulevaan ja sitten niitä toisia. Mutta oli miten oli, täällä ollaan. Ja tästä jatketaan. Huomenna saan avata vuosikirjeen ja kirjoittaa uuden. Otan uuden kalenterin käyttöön ja aloitan uuden vuoden. Raketteja katselen kotona, viikon sosiaalisuus painaa sen verran ja orastava kurkkukipu sai valitsemaan kodin. Vuonna 2014 olen muuttanut ja aloittanut uudessa työssä, tai oikeastaan kahdessa, joista toisen suhteen pitää kevään kuluessa tehdä päätöksiä, palaanko vai en.

Jos jotain toivon, toivon tulevalle rauhaa, ihan kaikille ja kaikkialla.
"Suhteellinen mielenrauha, silläkin pärjää."

<3 Jen

Joulu meni jo.

Ja sinne jäi joulunpyhät. Meillä koti-kotona tosin riittää jouluruokia vielä ainakin huomiselle, että ihan heti ei taas pääse kyllästymään. No, viimeistään tiistaina hyvästelen vuodeksi nuo "the ruoat", kun palaan kotiin.

Vietän siis perinteiden mukaisesti joulua koti-kotona. Eipä täällä sen ihmeellisempää ole. Aatonaatto oli tunnetusti hermostunut, lapset odottivat ja nuorin kysyi kerta toisensa jälkeen, joko nyt saa herkkuja. Ja sitten jouluaattona kysymys vain vaihtui, joko nyt avataan lahjat. Ja saihan niitä herkkuja ja ne lahjatkin tuli avattua. Tänään tosin totesi samainen nuorimmainen, että on tylsää, ei ole mitään tekemistä. Että se siitä ja arki jatkuu.

Oma jouluni on noudatellut samankaltaista kaavaa kuin arkikin. Hetkittäin nautin, hetkittäin panikoin, itken ja hysterisoin. Toisaalta on lohdullista huomata, että ne tosiaan toistavat itseään, hyviä seuraa huonommat hetket, mutta yhtälailla huonoja paremmat. Olen satavarma tajuttomasta lihomisesta, mutta niin olin ennen näitä kolmea the päivääkin (mutta nyt niin on taatusti tapahtunut). Mielenrauhaa olen hakenut ulkoa, reippaista kävelyistä lumessa ja pakkasessa. Jouluaattona testasin jopa juoksemista, edellisestä juoksulenkistä kun on... vissiin puolitoista vuotta. Ja noh, ei se nyt niin kivaa ollut, mutta tulipahan testattua (ja todettua kuntonsa surkeaksi).

Maanantaina olen lähdössä isän kanssa hänen kotiseuduilleen, viimeksi olen ollut siellä suunnilla - monta vuotta sitten. Idea oli omani ja nyt saimme sopivasti aikataulut täsmäämään. Nämä pari päivää koti-kotona kuluvat samoin kuin päivät ennen joulua. Aloittelin aattona uutta sukkaprojektia ja kirjoja on mukana useampi ja joulupaketistakin kuoriutui juuri toivomani, kyllä pukki tietää;)

Kudoin äidille joululahjaksi lapaset

Isäpuolen pakettiin kudoin sukat

Kohta suuntaan ulkoilemaan. Tarkoitukseni on tänään testata paikallista lenkkipolkua, jos sitä vain pidetään talvikunnossa. Kotiin palattuani olisi suunnitelmissa kaivaa sukset esille ja vaihtaa lenkkarit toviksi monoihin ja suksiin. Toisaalta, sama suunnitelma on ollut useamman vuoden, mutta josko tänä tai sitten tulevana vuonna.


Näihin sanoihin:

"Joulumaasta uskoo moni onnen löytävänsä, mutta sepä kätkeytyy tai narraa etsijäänsä. Onnea kun mikään mylly valmiiksi ei jauha. Itsestään on ihmisen vain löydettävä rauha".

<3 Jen