"Vaiks tänään ois paha olla, koita jaksaa"

Keikkaliput ja illan Menu

Vietin perjantaina ehkä yhden elämäni parhaista illoista. Siskonpojan joululahjan ansiosta pääsin nauttimaan Cheekin Olympiastadion-konsertista. En oikeastaan osaa edes kuvailla sitä fiilistä, mikä siellä oli - ihan mieletön. Musiikillisten ansioiden lisäksi kaikki se visuaalinen panostus ja yleinen tunnelma, jotain aivan käsittämätöntä. Ennen Cheekin esiintymistä seurailin vain jatkuvalta näyttävää ihmisten virtaa kentälle (itsellämme oli katsomopaikat) ja kaikkia niitä iloisia ihmisiä. Ja sitten itse se keikka, ne biisit ja kaikki loistavat vierailevat artistit. Nautin joka solullani, lauloin ja tanssin, fiilistelin ja aistin kaikkea sitä tunnelmaa.

Epäilin jo, että omaa suosikkibiisiäni (Niille joilla on paha olla) ei esitettäisi, mutta odotukseni palkittiin. Kesken biisin tajusin taas jotain tärkeää. Jos edelleen rämpisin siellä suossa, missä elämän kiintopiste on vaa'an lukema, en olisi kokenut tätä. Ei sillä, etten olisi voinut keikalle mennä, mutta se vapauden tunne, sitä ei niinä päivinä voinut saavuttaa.

Illan tummuessa valoja pimeässä

Tänään aamulla vaatteita valitessani päätin sovittaa vanhoja housujani. Samat housut, jotka vielä joku aika sitten olisivat pudonneet päältä (ja putosivatkin, kun niitä kesällä sovitin), olivatkin sopivat. Hetken mielessä pyöri taas vanhat mantrat -laihduta läski-, mutta onneksi aamu oli sen verran kiireinen, etten kerennyt asiaa sen enempää jäädä hautomaan. Päivän aikana en housukriisiäni muistanut, mutta iltapäivällä kyllä. Siinä kohtaa nimittäin taas muistin, että tämä kaikki, mitä elämä tällä hetkellä tarjoaa, ei ollut mahdollista vielä vähän aikaa sitten. Minun hyvinvointini vaatii niiden housujen sopimista. Ja itse asiassa, olen oikeastaan ihan tyytyväinen, että on taas vaatteita, mitä pukea päälle, siis muitakin kuin verkkarit.

Suosta voi nousta, syvältäkin. Se ei kuitenkaan tarkoita, että vapaus olisi heti täydellistä, jos se koskaan edes voi olla. Välillä joutuu rämpimään, jopa raahautumaan, mutta kaikki se, se ihan oikeasti on sen tuskan arvoista. Kuten Cheek laulaa: "vaiks tänään ois paha olla, koita jaksaa".

<3 Jen