10.3.2016

Tyhjä ruutu. Mielessä ajatuksia, ideoita, tekstinpoikasia. Ruutu avoinna, pää tyhjänä.

Kuinka monta kertaa ruutu on pitänyt avata. Monta. Monta kertaa on ollut mielessä kirjoitettavaa. Mutta sitten on tullut jotain; muuta tehtävää, muuta ajateltavaa tai muuten vain jotain muuta. Uusi blogikin on pyörinyt mielessä, mutta hiljaiselta näyttää. Ja toisaalta, miksi aloittaa uutta, kun vanha on kesken. Tällä hetkellä tuntuu, etten tarvitse uutta alkua, tyhjää pöytää, joten jatketaan tästä.

Edellisestä julkaistusta tekstistä on noin kymmenen kuukautta. Sinä aikana on tapahtunut kaikenlaista, mutta yritän nyt tiivistää ne muutamaan pääkohtaan:
 

• aloitin juhannuksen jälkeen työt "omassa työssä" ja siellä olen edelleen
• heinäkuussa tulin hyväksytyki Helsngin yliopistoon erityispedagogiikan opiskelijaksi, en ole opiskellut, mutta paikkaa pidän toistaiseksi
• kämppiselämä päättyi syyskuussa ja yksiöelämä sai jatkoa, tällä kertaa koti löytyi Länsi-Helsingistä
• kesällä kävin yhdellä ja nyt alkuvuoden  aikana olen käynyt kahdella Cheekin keikalla, mitä muuta niistä voisi sanoa kuin, että WAU (joo, joku voi nauraa, että listaan nämä kuluneen 10 kuukauden pääkohtiin, mutta, ne vain ovat!)

 

On tietysti muutakin, mutta raja yksityisyyden ja jaettavan tiedon välillä, se säilyköön. Olen itseasiassa huomannut viimeisen, oikeastaan muutaman kuukauden aikana, että esimerkiksi ihmissuhteet ovat asia, jota en ole juurikaan valmis jakamaan. Eikä kyse ole vain tästä blogista, vaan ylipäänsä, suorastaan ärsyynnyn, jos joku yrittää udella liikaa "kel onni on, se onnen kätkeköön". Ja vaikka ei olisi, silti. Oma asia. Ja sitä paitsi, kyllä ne tietävät, jotka sillä tiedolla jotain tekevät.

En myöskään listannut tuohon mitään terveysasioista. Oikeastaan se on aihe, josta voisin kirjoittaa enemmän. Mutta en ole ihan varma, mitä kirjoittaisin. Välillä haluaisin släppiä naamaan jokaista syömisen kanssa säätävää, toisaalta taas, tiedän, ettei edes pienen ja yksinkertaisen muutoksen teko aina ole niin yksinkertaista. Mutta omalta osalta, olen ilmeisesti saavuttanut jotain uutta tai oikeastaan vanhaa. Olen palannut aikaan, jolloin kilot ja kalorit eivät määrittäneet päiviä tai täytä ajatuksia. Toki valehtelisin, jos väittäisin, ettei mikään enää tällä saralla tunnu miltään, mutta hmm, se vain on niin nähty. Ei johda mihinkään. Ei anna mitään. Sitä paitsi, ruoka on hyvää (paitsi tänään, kun makaan himassa oksennustaudin jälkioloissa) ja kaupasta saa uusia vaatteita.

Dodih, kirjoitettu.
En tiedä, koska kirjoitan lisää, tai kirjoitanko koskaan.

Voikaa hyvin, eläkää, nauttikaa. Tehkää töitä, ottakaa vastuu ja antakaa mennä!

<3 Jen

Blockfesteillä teineilyä. Tule jos kesä!