Tekisi mieli taas aloittaa pinttyneesti siitä, kuinka vaikea on kirjoittaa, mutta jotenkin tuntuu hölmöltä aina aloittaa samalla selityksellä. Mutta, oli miten oli, on vaikea aloittaa.
En oikein tiedä, miten selittäisin, tai mistä lähtisin liikkeelle, mutta lyhyesti sanottuna, olen sairaslomalla.
Töihinpaluu sujui hyvin, vaikka väsymys kummittelikin melko tiiviisti mukana. Uusi työpaikkani on aivan loistava, työntekijät ovat toinen toistaan mukavampia ja nuoret, he ovat noh, nuoria :) Ensimmäiset viikot olin kyllä lievästi sanottuna pihalla ennen kuin opin hiljalleen (edes jotain) talon tapoja. Vaikka kaikilla laitoksilla on sama ohjaava laki ja muutenkin tietyt perusasiat eivät taloa vaihtamalla muutu, on jokaisessa yksikössä omat juttunsa ja näiden oppiminen vie aikansa. Helpotusta kaikkeen toi kuitenkin jo mainitsemani työkaverit, jotka toisin kuin useimmissa paikoissa, missä olen aiemmin työskennellyt, ovat suurinosa olleet useamman vuoden tuossa yksikössä.
Huolimatta hyvistä lähtökohdista ja halusta olla taas "normaali", eivät asiat kuitenkaan menneet ihan niin kuin siellä kuuluisassa Strömsössä. Turvauduin itselleni surullisen tuttuihin keinoihin ja eilisellä lääkäritapaamisella sovittiin (kuka sopi...), että otan muutaman viikon lepoa, jottei tilanne pääse samankaltaiseksi kuin aikaisemmin. Ei varmasti ole yllätys, kun sanon, että ratkaisu ottaa koville. Mutta yritän ajatella, että parempi näin kuin että alamäki olisi jatkunut ja kohta olisi taas oltu tilanteessa, jossa muutama viikko muuttuisi taas kuukaudeksi, kuukausiksi.
Mitään erityisiä suunnitelmia näille päiville ei ole, enkä niitä ole tekemässäkään. Tarkoitus on syödä ja levätä, eli niitä perinteisiä lääkkeitä, mitä tähän sairauteen käytössä on.
Valoa ja voimaa itse kullekin,
<3 Jen
Töihinpaluu sujui hyvin, vaikka väsymys kummittelikin melko tiiviisti mukana. Uusi työpaikkani on aivan loistava, työntekijät ovat toinen toistaan mukavampia ja nuoret, he ovat noh, nuoria :) Ensimmäiset viikot olin kyllä lievästi sanottuna pihalla ennen kuin opin hiljalleen (edes jotain) talon tapoja. Vaikka kaikilla laitoksilla on sama ohjaava laki ja muutenkin tietyt perusasiat eivät taloa vaihtamalla muutu, on jokaisessa yksikössä omat juttunsa ja näiden oppiminen vie aikansa. Helpotusta kaikkeen toi kuitenkin jo mainitsemani työkaverit, jotka toisin kuin useimmissa paikoissa, missä olen aiemmin työskennellyt, ovat suurinosa olleet useamman vuoden tuossa yksikössä.
Huolimatta hyvistä lähtökohdista ja halusta olla taas "normaali", eivät asiat kuitenkaan menneet ihan niin kuin siellä kuuluisassa Strömsössä. Turvauduin itselleni surullisen tuttuihin keinoihin ja eilisellä lääkäritapaamisella sovittiin (kuka sopi...), että otan muutaman viikon lepoa, jottei tilanne pääse samankaltaiseksi kuin aikaisemmin. Ei varmasti ole yllätys, kun sanon, että ratkaisu ottaa koville. Mutta yritän ajatella, että parempi näin kuin että alamäki olisi jatkunut ja kohta olisi taas oltu tilanteessa, jossa muutama viikko muuttuisi taas kuukaudeksi, kuukausiksi.
Mitään erityisiä suunnitelmia näille päiville ei ole, enkä niitä ole tekemässäkään. Tarkoitus on syödä ja levätä, eli niitä perinteisiä lääkkeitä, mitä tähän sairauteen käytössä on.
Valoa ja voimaa itse kullekin,
<3 Jen
Samaa Sinulle!:)
VastaaPoista