tiistai 31. joulukuuta 2013

Vuosikatsaus 2013 2/2

SYYSKUU
*Sairasloma jatkuu hamaan tulevaisuuteen, motivaatio vaihtelee.
*Minulla on uusi työpiste, jonne vien sairaslomatodistuksia toisensa jälkeen...


Löysin itselleni sopivan moton
Käyskentelin pitkin lähimetsiä ja eksyin joitain kertoja
Jatkoin Espoo tutuksi - projektia, vuorossa Iso Omena. Kiitos vain ihanalle oppalleni ;)
Virkkasin ensimmäistä kertaa korin
Kotivaatetustyyliä, ei taitaisi saada minusta muotibloggaria...
Kädentaitomessuilin ihanaisen ystävän kanssa
Valmisteltiin rakkaan ystävän polttareita, jotka jouduin tosin jättämään väliin...

LOKAKUU
*Aloitin Päiväkodissa, jossa tutustuin moneen uskomattoman ihanaan ihmiseen
*Juhlin rakkaiden häitä, onneksi kutsu oli vain minulle
*Löysin soittamisesta keinon vapauteen

Vaihdoin valkoisesta punaiseen
Juhlin Rakkaiden häitä
Ilta oli kaikkinensa unohtumaton ja todella tärkeä tauko arkeen
Päiväkotitaival kesti seitsemän viikkoa
Palasin viulutunneille ja opin soittamaan My heart will go on


 MARRASKUU

*Minua paremmin ajatuksiani kuvasi muun muassa Cheek
biisillään Niille joilla on paha olla

*Loppukuuta kohden löysin kadonneen toipumistahdon päiväkodista, vaikka tunnelmat vaihtelivatkin todella paljon ja välillä olin valmis heittämään hanskat tiskiin.

Pyhäinpäivänä vein haudalle kynttilöitä
Askartelin motivaatiotaulun jääkaapin oveen
ja kaivoin ateriasuunnitelman käyttöön
Päiväkodin viimeinen maalaus, inspiraationa Nälkäpeli - Vihanliekit
Luontokin valmistautui talveen

JOULUKUU
* Lähitulevaisuuden suunnitelmat vaihtuivat moneen kertaan
*
Innostuin piparimausteesta ja lisäilin sitä vähän kaikkialle

*Joululaulusuosikkeja olivat Enkelikello ja Tähtiyö
*Joulunpyhät vietin perheen parissa lapsuusmaisemissa

Joulukalenterin suklaasta tuli osa aamupalaani

Sain melkoisen herätyksen...
Ulkona ei juuri joulun lähestymistä huomannut
Jonotin toista tuntia, mutta vihdoin onnistui - sain Cheekin konserttiliput!
Käytiin muksujen kanssa HopLopissa, tämäkin Espoossa
Askartelin joulukortteja
Ja kotiin joulutunnelmaa
Leivoin muumipipareita, kolmas ja neljäs pellillinen eivät enää palaneet :)
Hankin ja valmistelin joululahjoja perheelle
Sain todella ihania joululahjoja
Tapaninpäivänä kävelin tutuissa maisemissa,
lunta "löytyi" ensimmäisen (1985-1996) tämän kylän kotitaloni pihasta
Keksin oivan tavan välttää jatkuvaa jääkaapilla juoksua
(ja varmistaa, etteivät muksut juo mun limsoja)
27.12 Pakkasin tavarat kasaan ja matkasin takaisin kotiin
Loppumatkasta väsytti...



Tältä näytti minun vuoteni 2013.

Hetkittäin se on ollut yhtä h*****ttiä, mitäpä sitä kieltämään. Mutta loppuviimein, matkalle on mahtunut niin paljon ihania ihmisiä ja tapahtumia, että en voi olla kuin kiitollinen (vaikka vähän pitää maristakin). Mennyttä ei tunnetusti voi muuttaa, mutta tulevaisuus, siihen voimme vaikuttaa.


Siispä,



<3 Jen

3 kommenttia:

  1. Olen itse menossa tahollani sh:n vuoksi "päiväkotiin" vähäksi aikaa. Olisiko sinulla minulle jotakin vinkkiä? Siis jotain viisautta, että mihin pyrkiä, mitä välttää, jotain? En osaa selittää, mut jotain et hyötyisin mahdollisimman paljon ja saisin työkyvyn takaisin. En oo fyys. huonos kunnos painon osalta, mul on bulimia, mut täl hetkel tosi vaikeaa sh:n kanssa, en saa syötyä mitään mitä en oksentaisi. Ainoa tavoite, mitä ite oon keksinyt tähän mennessä päiväkotiin on et söisin siellä vähän jotain joka päivä, ees salaattia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei!
      Ensiksi, ihan loistavaa, että menet hoitoon. Se on ensimmäinen iso iso askel eteenpäin! Olen itse kokeillut oikeastaan kahta hyvin erilaista "päiväkotia".

      Syömishäiriöihin erikoistuneessa ruokailu ei ole vaihtoehto. Siellä syödään mitä tarjotaan, tai sitten ihan konkreettisesti itketään ja syödään. Tässä viimeisessä kaikki ruokailut olivat omalla vastuulla, jos ei syönyt, sitten ei syönyt.

      ERIKOISYKSIKÖN tms: Jos menet paikkaan, jossa on muita syömishäiriöisiä, keskity itseesi. Pyri sulkemaan silmät kaikelta, mitä muut tekevät tai miltä he näyttävät. Pidä kiinni oman tavallisen elämäsi ihmisistä myös hoitojakson aikana, silloin muistat, että se mitä osastolla näet, on sairasta, usein pelottavan kaukana normaalista, vaikka se siellä ollessa saattaa tuntua jopa tavoiteltavalta..

      PERUSYKSIKKÖ: Jossa ei välttämättä ole muita sh-ihmisiä. Ota mallia. Hakeudu toisten seuraan, vaikka kaikilla on ongelmia, ruokailutilanteissa ainakin minä tajusin, että oma sairauteni on yksinkertaisesti p***a. Itselleni mieleenpainuvia hetkiä oli, kun yksi potilastoveri kertoi syöneensä illalla maksalaatikkoa (ent.lempiruokiani), olin niin kateellinen. Ja sitten se pysähdys: miksi en muka voisi ja sen kautta syttynyt yksinkertaisesti sanottuna viha koko syömisongelmaa kohtaan ja orastava ymmärrys, kuinka se todellakin vain vie - ei anna mitään.

      Tuli mieleen, oletko tavannut ravitsemusterapeuttia? Jos et, pyydä tapaamista. Näin voisitte laatia suunnitelman, joka auttaisi täysipainoisuuteen. Ateriasuunnitelma voidaan luoda hyvinkin henkilökohtaiseksi, vähän toki paikasta riippuen, mutta ainakin omalla kohdalla se on usein toiminut tukena ja ainakin mallina siitä, miten kehon voi saada tasapainoon. Koska varmasti tiedät, että syömättömyys, energiavaje vain lisää ahmimis-oksentamis- kierrettä. (Jos ravitsemusterapeuttia ei jostain syystä ole saatavilla, ota ruokasuunnitelma puheeksi hoitohenkilökunnan kanssa, heistäkin voi olla apua).

      Pyydä apua hoitajilta, aina sitä ei ole automaattisesti tarjolla, mutta jos mietit, että en kehtaa häiritä, suosittelen pitämään mielessä, että heidän palkkaus perustuu nimenomaan avunantoon. Et jättäisi kassallekaan menemättä vain, jotta et häiritsisi :)

      Ja noin yleisesti, muista, että Sinulla on OIKEUS apuun, ketä tahansa ei tänä päivänä todellakaan oteta hoitoon, eli sinulla on lupa olla siellä ja keskittyä itseesi. Ja muista, että olet siellä ITSEÄSI varten, jotta sinun elämässäsi voisi asiat selkiytyä.

      Ja vielä, asiat voivat muuttua. Se mitä on nyt tai on ollut ennen, ei tarkoita, että niin olisi jatkossa. Ja elämä ilman syömishäiriötä, siihen helvettiin verrattuna... ei voi puhuakaan samana päivänä!

      Jos haluat, voin kertoa enemmänkin omista kokemuksista, laita vaikka sähköpostiosoite (valvon kommentteja, eli ei tule julkiseen jakoon). Blogin julkisuuden vuoksi haluan nimittäin pitäytyä täällä melko yleisellä tasolla.

      Jaksamista ja taistelutahtoa. Sinä pystyt siihen. Yksi ruokailu kerrallaan, aluksi edes jotain kuten itsekin sanot. Suosittelen myös vilkaisemaan Patrik Borgin blogia Pöperöproffa. Todella asiallisia mietteitä muun muassa nälkävelasta ja sen vaikutuksista kehoon.

      <3

      Poista