Kiltti tyttö

Kiltti tyttö on kirja, josta olen lukenut arvosteluja useammasta lehdestä. Lehdissä sitä on kuvattu houkuttelevaksi, koukuttavaksi, erikoiseksi ja moniulotteiseksi. Muutaman kerran olen miettinyt kirjan ostamista omaksi, mutta suoraan sanottuna surkean rahatilanteen vuoksi jättänyt väliin. Edellisviikolla 10-kirjasto kuitenkin yllätti jälleen positiivisesti ja siellä se minua Bestsellerhyllyssä odotti, Gillian Flynnin kirjoittama Kiltti tyttö ja tänään sain lukemisen päätökseen.

Gillian Flynn on amerikkalainen entinen tv-kriitikko, joka on julkaissut kolme kirjaa, joista Kiltti tyttö (Gone Girl) on uusin ja ainoa suomennettu. Kotimaassaan kirja on niittänyt menestystä ja sen oikeudet on myyty useampaan maahan. Lisäksi kirjasta on tekeillä elokuva, jonka Flynn käsikirjoittaa ja Reese Witherspoom tuottaa. Elokuvan maailman ensi-ilta on vuonna 2015.

Kirja kertoo avioliiton osapuolista, Nickysta ja Amysta Amyn katoamisen jälkeen. Tapauksen tutkinnassa epäilykset kohdistuvat Nickyyn, joka kieltää jyrkästi syyllisyytensä. Kertojana on vuorotellen Nick ja Amy ja aikatasolla tapahtumat sijoittuvat sekä katoamista edeltävään, että sen jälkeiseen aikaan. Kirja on lajityypiltään trillerin ja draaman väliltä, molempia mutta ei pelkästään kumpaakaan. Pituus on huimat 447 sivua, ja kirja on jaettukin kolmeen alalukuun, jotka samalla toimivat merkittävinä käännekohtina juonessa.Itselleni on aina vaikea aloittaa pitkää kirjaa. Jotenkin ärsyttää ajatus, kun tietää, että lukemiseen menee niin kauan aikaa. Olen kuitenkin huomannut, että kertojavaihdokset virkistävät lukukokemusta, yleensä huomaan kiintyväni jompaan kumpaan ja sitten haluan vain päästä hänen kohtiin. Myös alaosat yhden kirjan sisällä ovat itselleni sopivia "merkkipaaluja".Tämän kirjan kanssa alku eteni melko nihkeästi. Olin lukenut monia arvosteluja ja odotin jotain erikoista ja ihmeeellistä. Aluksi kuitenkin tuntui, etten oikein saa otetta. Tai kirja oli ihan hyvä, mutta ei mitenkään erityinen. Oikeastaan vasta ensimmäisen isomman käänteen kohdalla havahduin, että kirjailija on onnistunut sumuttamaan minua täysin huolimatta, että olin tietoinen kirjan kummallisista käänteistä, johan kannessakin mainitaan "jokaisella tarinalla on kaksi puolta...".  Tämän jälkeen täytyy myöntää, että kirjaa oli vaikea laskea käsistä ja lopussa jäi oikeastaan harmittamaan, että kirja päättyi jo. Mielenkiinnolla jään odottamaan leffaversiota. Voisin hyvin kuvitella tuottaja Witherspoomin Amyn rooliin, kauniin, vaalean naisen Ihmetyttö -Amyn paikalle. Tosin sitä saa nyt jonkin aikaa odotella, samoin kuin sitä, onnistuuko elokuva sekoittamaan samalla tavalla, tai ehkä vielä jollain uudella. En myöskään menisi täysin vannomaan, ettei jatkoa tarinalle olisi jossain kohtaa luvassa.

Lukukokemusta ei haitannut edes eilinen Bad Hair Day,oikeastaan päin vastoin.
Olipa syy lymyillä kirjan takana.

<3 Jen