Takana on mukavia päiviä täynnä haasteita ja ihania ystäviä.
Maanantaina kävimme entisen työkaverini, yksityiselämäystäväni kanssa syömässä. Lihattoman lokakuun kunniaksi paikaksi valikoitui Vegemesta Pikkuroballa. Itselleni ravintola oli ennestään tuntematon, mutta olin antanut ystävälleni valtuudet valita paikan. Näin yhdistin samalla useamman asian: ihanan ystäväni tapaamisen, ruokailun ja itseni todellisen haastamisen ruokailuun liittyen, koska olin tavoistani poiketen jättänyt tutkimatta nettisivut ja mahdolliset kaloritaulukot. Myönnän, että jälkeenpäin sivuja tutkin, mutta hahaa, ei siellä mitään taulukoita ollut, hyvä niin!
Maanantaina kävimme entisen työkaverini, yksityiselämäystäväni kanssa syömässä. Lihattoman lokakuun kunniaksi paikaksi valikoitui Vegemesta Pikkuroballa. Itselleni ravintola oli ennestään tuntematon, mutta olin antanut ystävälleni valtuudet valita paikan. Näin yhdistin samalla useamman asian: ihanan ystäväni tapaamisen, ruokailun ja itseni todellisen haastamisen ruokailuun liittyen, koska olin tavoistani poiketen jättänyt tutkimatta nettisivut ja mahdolliset kaloritaulukot. Myönnän, että jälkeenpäin sivuja tutkin, mutta hahaa, ei siellä mitään taulukoita ollut, hyvä niin!
 |
| Söin Vegemestassa soijapihvi-halloumjuustohampurilaisen, minkä lisäksi jaoimme bataattiranskikset, nam! |
Keskiviikkona kävin aamusta tutustumassa tulevaan hoitopaikkaani, jota päivähoidoksi kutsun. Jännitin menoa todella paljon, mutta se meni ihan hyvin (miksi ei olisi mennyt?). Vanhan /tulevan lääkärini kanssa harmittelimme, että tilanne on tämä, mutta kuten hän sanoi, se ei tarkoita sitä, että näin olisi jatkossa. Lyhyessä ajassa ehdin lähinnä katsella paikat läpi ja tapasin ohimennen muita potilaita. Jäi jotenkin lämmin fiilis, haluan oikeasti uskoa, että tuo hoitomuoto on minulle sopiva. Torstaiaamuna sain sitten tietää, että jaksoni alkaa nyt MAANANTAINA. Eli hyvästi pitkille rauhallisille aamuille, vastedes herätyskello piippaa seitsemältä.
Torstaina vietin myöskin aikaa toisen entisen työkaverini, yksityielämäystäväni kanssa leffan merkeissä. Olisimme halunneet mennä katsomaan Silmäterän, mutta jostain syystä sen esitysajat ovat surkeat (grrr). Yhteiseksi kiinnostuksen kohteeksi löytyi Oli aikakin ja voin lämpimästi suositella sitä muillekin! Elokuvan on käsikirjoittanut ja ohjannut Richard Curtis, jonka kädenjälki on aiemmin näkynyt muun muassa elokuvissa Rakkautta vain, Bridget Jones - elämäni sinkkuna ja Notting Hill, eli aikamoinen taituri!
Pääosaa esittää ainakin minulle ennestään tuntematon Domhnall Gleeson, joka kaikessa tavallisuudessan on suorastaan suloinen. Oikeastaan hänestä tuli auttamatta mieleen Ronin tai jonkun muun Weasleyn veljeksen hahmo Pottereista, johtunee toki myös punaisista hiuksista. Elokuvassa hän saa tietää omaavansa kyvyn matkustaa ajassa taaksepäin, minkä avulla hän pystyy tekemään asioita uudestaan, juuri täydellisesti. Mutta kannattaako jokainen päivä elää uudestaan, vai voiko kaikki olla hyvin juuri näin? Kliseistä sinänsä, mutta minuun upposi.
Tänään tapasin aamulla työterveyslääkäriä ja päivitin hieman tilannettani. Tämän jälkeen vietin pidennetyn aamupalahetken Picnicissä seurassani hömppäromaani. Illan ohjelmassa on perinteen mukaan Vain elämää, mutta toisin kuin olin suunnitellut, katson sen boksilta. Yllätin itseni koukahtamalla siivoamiseen ja jakso meni vähän sivusuun. Nopean vilkaisun peruteella ainakin Anna Abreu vakuuttaa minut tässä jaksossa.
Torstaina vietin myöskin aikaa toisen entisen työkaverini, yksityielämäystäväni kanssa leffan merkeissä. Olisimme halunneet mennä katsomaan Silmäterän, mutta jostain syystä sen esitysajat ovat surkeat (grrr). Yhteiseksi kiinnostuksen kohteeksi löytyi Oli aikakin ja voin lämpimästi suositella sitä muillekin! Elokuvan on käsikirjoittanut ja ohjannut Richard Curtis, jonka kädenjälki on aiemmin näkynyt muun muassa elokuvissa Rakkautta vain, Bridget Jones - elämäni sinkkuna ja Notting Hill, eli aikamoinen taituri!
Tänään tapasin aamulla työterveyslääkäriä ja päivitin hieman tilannettani. Tämän jälkeen vietin pidennetyn aamupalahetken Picnicissä seurassani hömppäromaani. Illan ohjelmassa on perinteen mukaan Vain elämää, mutta toisin kuin olin suunnitellut, katson sen boksilta. Yllätin itseni koukahtamalla siivoamiseen ja jakso meni vähän sivusuun. Nopean vilkaisun peruteella ainakin Anna Abreu vakuuttaa minut tässä jaksossa.
 |
| Tämän aamun aamupala erosi kuvasta siinä, että testasin mangoananassmoothieta vakioni sijaan. |
Rentouttavaa Viikonloppua ja pitkiä rauhallisia aamuhetkiä!
<3 Jen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti