torstai 12. syyskuuta 2013

Kirjoitan kirjoittamisesta

Tausta tälle tekstille on syntynyt pohtiessani, miksi perustin blogin, mikä tämän tarkoitus on. Okei, tähän voisi kysyä, onko kaikella aina oltava jokin maailmaa syleilevä tarkoitus, no ei ole, mutta jotain mietteitä minulla kuitenkin on.

Olen kirjoittanut päiväkirjaa lapsesta asti. Ensimmäisinä vuosina kirjojen sisältö koostui päivän tekemisistä. Joku vuosi sitten luin ala-asteaikaista päiväkirjaani, jossa raportoin päivän tapahtumat allergialääkkeen otosta alkaen. Myöhemmin, ehkä nuorten kirjojen tai siskon päiväkirjan (myönnän, olen kerran käynyt vierailulla - anteeksi!) myötä hoksasin, että kirjoittaa voi muustakin, miltä tuntuu ja mitä ajattelee.

Päiväkirjani ovat vaihdelleet tyylin ja koon mukaan. Osa on kirjoitettu alusta loppuun, osa keskeytetty ja osaan on ehkä tuherrettu aloitus. Kansissa on ollut Nalle Puheja, Muumeja, Trolleja, hevosia, kukkia ja mitä milloinkin. Osa on ollut lukollisia, mutta lukkoinnostukseni hiipui tajutessani, että sama avain käy lähes kaikenlaisiin lukkoihin. Suurin yhteinen nimittäjä on varmasti sivujen viivat ja kohtuullinen paksuus. Inhoan ajatusta, että kirja kestäisi tolkuttoman kauan, parhaat kirjat täyttyvät kuukaudessa viiva kolmessa, toki kirjoitusaktiivisuudesta riippuen. Joskus suunnittelin, että kirjoittaisin aina samanlaisiin musta- tai sinikantisiin vihkoihin, vähän niin kuin Eemelin äiti Vaahteramäellä. Tämä tosin johtui myös siitä, että tykkään asioiden järjestämisestä, kaikenlaisista "sihteeritehtävistä" ja rivi samanlaisia vihkoja kuullosti arkistollisesti kivalta.

 
Nämä päiväkirjat ovat viimevuosilta, suurin osa on nimittäin tallessa vanhempieni luona.

Pidän päiväkirjaa myös tällä hetkellä. Oikeastaan olen huomannut, että mitä enemmän elämässä tapahtuu ja on muutenkin mietittävää, sitä tärkeämpää on saada kirjoittaa asioita ylös. Eräs hoitaja kehotti aikanaan pohtimaan kirjoittamisen haittoja ja etuja. On hyvä purkaa ajatuksia, mutta myös tiedostaa, millaisten ajatusten palveluksessa kirjoittaminen on. Eli jos kirjoittaminen on pelkkää itsensä ruoskintaa ja huonojen asioiden pyörittelyä, onko se silloin tarkoituksenmukaista?
Eli tällaisten pohdintojen seurauksena syntyi tämä blogi. Koska edelleen huomaan päiväkirjojeni täyttyvän enemmän ja vähemmän mustista ajatuksista, tai ainakin aiheiden kietoutuvan yksittäisen teeman alle, järkeilin, että olisi hyvä kirjoittaa myös siitä, mitä muuta elämässä on. Pitämällä blogia julkisesti, pyrin varmistamaan, että pidän kiinni tästä suunnitelmasta.

Askartelu- / näpertelyintoni näkyy myös päiväkirjoissa.
                                                                                                              
Turun Yliopiston kulttuurihistorian tutkijatohtori Maarit Leskelä-Kärjen (Gloria 7/2013) sanoin kannustan muitakin tarttumaan kynään: "Käsinkirjoituksen kulttuuri tekee paluuta. Jo tekona se tuottaa rauhaa ja auttaa ajattelemaan syvällisemmin."


Kirjoittamisiin,
Jen

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti