Perjantai 13.päivä

Vuonna 1998

Viisitoista vuotta sitten perjantai 13.päivä osui helmikuulle. Olin ympyröinyt päivän seinäkalenteristani ja kirjoittanut "WARO WAARAA". Perjantaille kalenterissa luki myös koulun disco, ja siihenhän oli valmistauduttu, alkoihan sen jälkeen hiihtoloma. Lisäksi kyseessä oli helmikuisen perinteen mukaan ystävänpäivän teemadisco. Viikosta kuitenkin tuli hyvin erilainen mitä olin suunnitellut ja perjantai 13.päivä sai pysyvän kilpailijan. 

Tiistaina 10.päivä kävimme katsomassa Titanicin elokuvateatterissa. Tähän väliin haluan muistuttaa, että asuin lapsuuteni ja nuoruuteni pienellä kylällä, eli elokuvareissut olivat iso juttu - pääsihän silloin kaupunkiin. Itkeminen elokuvan tai kirjan takia ei kuulunut nuorempana tapoihini lainkaan, mutta kavereiden kanssa päätimme nyt varautua kunnon nenäliinapakkauksin, kaikkihan Titanicissa itkevät. Lopputuloksena hihitimme kaverini kanssa läpi viimeisten kohtausten toisten itkiessä, tilanne meni jotenkin niin absurdiksi, kun ei vain itkettänyt. 

Keskiviikko 11.päivä puolestaan oli ihan tavallinen keskiviikko, ainakaan en muista siitä mitään erityistä, tai siis en muista siltä päivältä. Oletan että koulussa on puhuttu edellisillan elokuvareissusta ja suunniteltu tulevaa discoa.

Sinä iltana olin katsonut olohuoneessa Melrose Placen jakson. Siihen aikaan kyseinen sarja tuli kolmoselta keskiviikkoisin klo 21-22. Läksyt olin tehnyt aiemmin ja ohjelman jälkeen olin siirtymässä nukkumaan. Huoneessa menin lattialle polvi-istuntaan (en muista nyt syytä) ja siitä asennosta en itse enää päässyt ylös. Puolisen vuotta temppuillut polveni päätti nimittäin sanoa yhteistyösopimuksen irti. Seuraavasta yöstä muistan vain kivun ja kuinka heräsin itkuuni ja huutooni, halusin mennä maantiedon tunneille (tunnit olivat varmaan torstaiaamuna).

Loppuviikosta en sitten muistakaan enää mitään erityistä, paitsi että en päässyt niille maantiedon tunneille, enkä sinne discoon - jalka ei kantanut. Polvi leikattiin lopulta, mutta se tehtiin vasta paljon myöhemmin. Kuitenkin tämän viikon seurauksena on minun "kauhupäiväni" ollut aina keskiviikko 11.päivä, ei 13.päivä perjantai.

Vuonna 2013

Muumituotesarjani sai taas jatkoa :)

Oikeastaan en itse olisi edes muistanut tämän viikon päivämäärien merkitystä, jos ei ystäväni olisi siitä muistuttanut. Tai siis, keskiviikko oli kyllä kaikkinensa harvinaisen ikävä päivä, mutta ehkä ensimmäistä kertaa vuosikausiin en yhdistänyt päivään vanhoja tapahtumia.

Tänään puolestaan tunsin itseni aamusta asti yllättävän virkeäksi, vaikka jouduin aloittamaan aamun ei niin mukavasti labrasta, eli poistumaan kotoa ilman aamupalaa ja -kahvia. Korvaukseksi menin kuitenkin labran jälkeen pitkälle aamiaiselle Picniciin kera kirjan. Kiertelin vähän kauppoja ja yritin etsiä nilkkureita. Sopivia en löytänyt, tai löysin muutamatkin, mutta en niitä "the nilkkureita", jotka ovat juuri ainoat oikeat. Sen sijaan tein pari muuta löytöä, Pikku Myy-patalaput Kodin Ykkösestä ja Matkalla-kirjan Sokokselta.

Olen halunnut lukea tämän kirjan jo useamman kerran,
ja nyt kirjan hinta oli 4,95€ entisen 32,90€ sijaan eli aika helppo ostospäätös :)

Kaupassa kiertelyn jälkeen kävelin pitkin rantoja ja tuoksuttelin merta. Aurinko paistoi täydeltä terältä ja pitkästä aikaa nautin kevyestä liikkumisesta. Ainoa harmitus oli, ettei minulla ollut kameraa mukana, joten kuvanlaatu on sen mukainen. Kännykässäni on nimittäin ollut talvilomasta alkaen sellainen pieni vika, että näyttö pimenee auringossa. Eli jouduin ottamaan kuvat lähestulkoon sokkona. Olisi ehkä pitänyt olla tiputtamatta puhelinta lumihankeen, tai ylipäätään olla räpläämättä puhelinta hississä, tai siis kahta puhelinta...

 

Tämän mukavan päivän kruunasi vielä pitkä, lopulta toista tuntia kestänyt puhelu lapsuuteni parhaan ystävän kanssa. Nykyisin näemme liian harvoin, mutta onneksi juttua riittää entiseen mallliin, eli paljon ;)

Toivottavasti Sinullakin oli mitä parhain päivä!
Jen